20. kesä, 2017

Suomalaisia innovaatioita 1921-1930

20-luvulla syntyi vielä paljon maatalouteen liittyviä innovaatioita mutta myös kotitaloudet tulivat esiin. Konepistoolin myötä luotiin perustaa suomalaiselle asetuotannolle.

AVEKO-ulkolaitamoottori, Ahjon Konepaja toi  markkinoille v. 1921yksisylinterisen, kaksitahtisen, noin 2,5 hv:n perämoottorin soutuveneisiin ja edesauttoi osaltaan huviveneilyn yleistymistä. Vaikka moottorit olivat moderneja, ne eivät pystyneet kilpailemaan ulkomaisten perämoottoreiden kanssa ja niinpä niiden valmistus lopetettiin jo 1924 jälkeen.

Ensimmäiset konepistoolit valmistuivat v. 1922 kun Aimo Lahden armeijan upseerien kanssa perustama Konepistooliosakeyhtiö myi 200 aseen sarjan kokeiltavaksi armeijalle, suojeluskunnille ja rajavartiostolle. M/26 ei ollut mitenkään mullistava ase mutta sen pohjalta kehittyi maineikkaampi versio M/31 eli Suomi-konepistooli.

Eristeteollisuus sai alkunsa kun Espoon turvepehku osakeyhtiö toi v. 1923 kuivasta turvepehkusta puristetut Silenda-täytekappaleet välikattojen ja betoniseinien eristämiseen. Silenda-kappaleilla voitiin halvalla ja yksinkertaisesti moninkertaistaa rakenteiden lämpö- ja äänieristystä. Eristeen erinomaisuutta korostettiin mm. sillä, että täytekappaleisiin ei pesiydy syöpäläisiä.

Ilmavoimien lentokonetehtaan v. 1924 valmistunut I.V.L.C.24 oli samalla ensimmäinen suomessa suunniteltu ja tehdasmaisesti rakennettu lentokone. Koneen suunnitteli insinööri Kurt Berger ja sen ensilennon teki Georg Jäderholm 16.04.1924. Puurakenteisen, yksipaikkaisen alun perin hävittäjäksi suunnitellun koneen tarina jäi lyhyeksi heikkojen ominaisuuksiensa vuoksi.

Porin konepaja Oy kaupallisti pohjalaisen keksijän kehittämän Sampo-patentoidun lapiorullaäkeen v. 1925. Äestä oli saatavilla kolmea eri kokoa, pienin oli tarkoitettu yhden hevosen vetämäksi ja isointa tarvittiin vetämään jopa kolme hevosta.

Äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmän toteutusta v. 1926 voidaan pitää suomalaisena innovaationa. Lastenneuvolat avattiin jo v. 1922. Ainutlaatuiseksi järjestelmän tekivät sen maksuttomuus ja laajuus, sillä neuvolan piiriin kuuluivat kaikki lapset.

Kemisti Dalströmin kehittämä pesujauhe Valkoinen pesukarhu v. 1927 oli tarkoitettu kotitalouksille. Pesuaine oli tehokasta, säästi vaatteita eikä vaatinut yhtä paljon työtä kuin ennen, sillä kovaa hankausta ei tarvittu. Riittoisuudella ja hellävaraisuudella perusteltiin pesuainetta jo silloin.

Jopa kahdeksalla patentilla suojatun Varmuus-uunijärjestelmän erikoisuuksiin v. 1928 kuului joukko erilaisia uuninosia uuniluukuista tulipesän arinoihin ja hellarenkaisiin sekä keittohelloista leivinuuneihin ja muuripatoihin.

Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1945 voittaneen A.I. Virtasen ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämä rehunsäilöntämenetelmä kaupallistettiin v. 1929. Menetelmän innovatiivisuus ei perustunut ainoastaan liuokseen, vaan se oli ennen kaikkea monipuolinen prosessi-innovaatio, jossa biokemian uusin tieto yhdistyi niin teknologiseen osaamiseen kuin perinteisten viljelymenetelmien tuntemukseen.

Monivuotisen suunnittelun ja kokeilun tuloksena syntyneet kotirattaat v. 1930 olivat käsi-, vesi- ja kottikärryjen käytännöllinen yhdistelmä. Kehitystyössä oli kiinnitetty huomiota käytännöllisyyden lisäksi keveyteen ja kestävyyteen. Rattaiden pyörät olivat korkeat ja renkaita oli saatavana sekä rautaisina että umpikumisina. Lisäksi talvella pyörien tilalle voitiin asentaa jalakset.

Lähteet kirjasta: Suomalaisia innovaatioita, Gummerrus Kustannus Oy, Bookwell Oy, Porvoo 2011, Juha Oksanen, Pekka Pesonen  Nina Rilla, Jani Saarinen, ISBN 978-951-20-8368-8.