3. syys, 2017

INNOVOINTIA SODAN VARJOSSA

INNOVOINTIA SODAN VARJOSSA 1940-1944

 Suomalaiseen elämään ja yhteiskunnan muutokseen vaikuttivat 1940-luvulla vahvasti sodat. Talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan jälkeen Suomi tuomittiin maksamaan Neuvostoliitolle jättimäiset sotakorvaukset, joiden seurauksena koko maan tuotanto oli valjastettava kuudeksi vuodeksi korvausten maksuun. Toisaalta sotakorvaukset venyttivät insinöörien kekseliäisyyden äärimmilleen. Tuoteluettelossa oli hyvin kirjava valikoima tuotteita teollisuuden koneista vetureihin, laivoihin ja erilaisiin mittalaitteisiin. Jo sotakorvausvaiheen aikana teollisuus alkoi valmistautua tulevaisuuteen.

Erityisesti Neuvostoliiton laajat markkinat kiinnostivat ja sotakorvausten arveltiin avaavan sinne myös varsinaisia vientimarkkinoita. Mutta samalla tähyiltiin myös kauemmaksi, länsimarkkinoille.

Myös teknillistieteellisen tutkimustyön merkitys kasvoi Suomessa sotien jälkeisinä vuosina. Käytännöllisesti katsoen koko elinkeinoelämän menestyminen tuli riippuvaiseksi tutkimustoiminnan tehokkuudesta. Valtion teknillinen tutkimuskeskus perustettiin v. 1942 ja lisäksi teollisuus kehitti omaa tutkimustoimintaansa voimakkaasti.

 

Suomen ja Neuvostoliiton välillä syttyi talvisota 1939 lopulla. Väestönsuojalaki tuli voimaan ja Suojarakenne Oy alkoi selvittää ja toteuttaa käytännön suojausmahdollisuuksia. Yritys keskittyi alusta alkaen lentokoneiden pommien osumia kestävien väestönsuojien toteuttamiseen. Ratkaisevaa oli Suomen kovan kallioperän ja erikoisraudoitetun betonin hyödyntäminen. Väestönsuojien laajamittainen rakentaminen käynnistyi v. 1940.

Rakennusteollisuudessa havaittiin jo varhain, että betonin vedenläpäisevyys aiheutti ongelmia esimerkiksi kanava- säiliö- ja kellarirakenteissa. Oy K. Pilack & Co. kehitti viiden vuoden tuotekehityksen jälkeen v. 1941 toimivan tiiviyslisäaineen Kontran, joka jäi betoniin kemiallisesti ja mekaanisesti pysyvästi yhtyneenä, ei alentanut  betonin lujuutta sekä oli kevyt ja helppo käsitellä.

Kun maaseudun naisten työtaakka kasvoi entisestään sotavuosina, Työtehoseura pyysi Maiju Gebhardia laatimaan tutkimussuunnitelman kotitaloustyön keventämisestä. V. 1942 Maiju Gebhard sai idean astiankuivauskaapista, jonka hän julkisti keksintönä 1943 tultuaan valituksi Työtehoseuran kotitalousosaston päälliköksi. Stora Enso aloitti astiankuivauskaappien teollisen valmistuksen v. 1947.

Suomi oli maailman ensimmäinen valtio, jossa otettiin käyttöön ilmainen kouluruokailu. Lakisäädöksen valmistelu aloitettiin vuonna 1943 ja maksuttomia kouluaterioita alettiin jakaa kansakouluissa viisi vuotta myöhemmin. Tämän sosiaalisen innovaation vaikutukset eivät ole  olleet pelkästään ravitsemuksellisia vaan  liittyneet laajasti myös terveyteen ja tapakasvatukseen. 

1940-luvun puolivälissä alettiin rakentaa uusia pientaloja, joissa oli yhden hormin ympärille rakennettu tupa, makuukamari, Sali ja eteinen. Yläkertaan sijoitettiin käyttöullakko, joka vähitellen muutettiin asuintiloiksi perhekoon ja sen myötä tilantarpeen kasvaessa. V. 1944 tehdyn innovaation, rintamamiestalon, kehittäjä on tuntematon mutta talotyypin kehityksessä oli mukana mm. Alvar Aalto.

Lähteet: ”Suomalaisia innovaatioita”, Gummerrus Kustannus Oy, Bookwell Oy, Porvoo 2011, Juha Oksanen, Pekka Pesonen  Nina Rilla, Jani Saarinen, ISBN 978-951-20-8368-8. ”Tervanpoltosta innovaatiotalouteen”, BTJ Finland Oy, Helsinki 2012, Kari Leppälä, ISBN 978-951-692-983-8. ”Maa- ja kotitalousnaisten yhteistyön ja neuvonnan historiaa”, Keuruu 2016.