Suomalainen kierrätyskuitu villitsi muotijätit

Mira Kalliola ja Merja Thomsson sanovat, että tuntuu hyvältä, kun saa työkseen tehdä hyvää sekä ympäristölle että kanssaihmisille.

Kierrätetty vaate voi poikia hyvinvointia Suomen kansantalouteen tavalla, jota emme vielä edes hahmota. Kierrätykseen viedystä tekstiilistä alkaa polku, joka johtaa miljoonien eurojen maailmanmarkkinoille.
Apu-lehti/TEKSTI
KUVAT
Julkaistu: 7.12.2021

Ilmassa tuntuu pesuaineen tuoksua, kun Forssan Tex vexin naiset nostelevat hanskat kädessä vaatteita mustista muovisäkeistä pöydälle tutkittavaksi. Mitä materiaalia tämä voisi olla? Luonnonkuitua, tekokuitua, kumpaakin tai jotakin ihan muuta?

– Huippuhetki on se, kun säkistä löytyy aarre, joka kelpaa myyntiin myymäläämme. Rakastan Marimekkoa yli kaiken! innostuu pajaohjaaja Mira Kalliola.

– Retro on oikein meidän juttumme. Sitä tullaan hakemaan kau­empaakin, komppaa pajaohjaaja Merja Thomsson.

Tässä forssalaisessa teollisuushallissa on otettu varaslähtö uuden jätelain toteuttamisessa. Laki määrää poistotekstiilit kierrätettäviksi vuoden 2023 alusta lähtien. Viimeistään silloin käyttökelpoiselle tekstiilijätteelle on keksittävä parempi paikka kuin sekajäteastia.

 

Värikkäisiin kierrätysessuihin pukeutuneet naiset arvioivat jokaisen tekstiilin myös siltä kannalta, kelpaisiko se myytäväksi. Rekillä odottaa myyntiä edelliselle omistajalle tarpeettomaksi käynyt hääpuku huntuineen ja kokoelma turkkeja. Sivupöydälle kerätään jouluaiheisia tekstiilejä joulumyyjäisiin. Loppuun kuluneet vaatteet ja tekstiilit sujahtavat omiin säkkeihinsä materiaalin mukaan.

Viisi euroa kilo

Poistotekstiilin arvo on huipussaan, kun se saadaan myytyä sellaisenaan. Myymälän puolella sentitkin ovat rahaa: vaatteet maksavat viisi euroa kilo. Käsistään käteviä houkuttaa seinän kokoinen hyllystö tekstiileistä irrotettuja ja lajiteltuja vetoketjuja, nappeja ja nippeleitä.

 

Forssan Tex vexillä käy selväksi yksi tekstiilin kierrätyksen ominaispiirre: siihen tarvitaan työvoimaa. Tekstiilin lajittelua ei toistaiseksi pystytä koneellistamaan, kuten esimerkiksi lasin ja metallin kierrätystä. Tex vexillä työskentelee 17 ihmistä muun muassa kuntouttavassa työtoiminnassa ennen siirtymistään takaisin työelämään tai opiskelemaan. He lajittelevat noin neljä tonnia poistotekstiilejä kuukaudessa, ja määrä on kasvussa.

 

Jos säkistä löytyy pesemätöntä, tunkkaista, homeista, likaista tai kosteaa materiaalia, sukkia tai alusvaatteita, niistä ei enää saa jätteenpoltossa kuin häviävän määrän energiaa. Sitkeä mustikkatahra ei välttämättä ole ongelma, mutta ihmiseritteet ovat.

– Yksi ainut koin toukka tekee sen, että koko erä päätyy sekajätteeseen, Thomsson sanoo.

Sen sijaan kulunut mutta puhdas tekstiili jatkaa 200 kilon säkissä matkaa paikallisen jätehuoltoyhtiön Loimi-Hämeen Jätehuollon kyydillä Turkuun.

Tekstiiliskanneri tunnistaa materiaalit

Seuraavana päivänä Turussa Lounais-Suomen Jätehuollon poistotekstiilihallin ovelta avautuu vaikuttava näky: halli on lattiasta kattoon täynnä valkoisia 200 kilon säkkejä ja värikkäitä paaleja pullollaan esilajiteltua poistotekstiiliä. Ilmassa ei tunnu oikeastaan minkäänlaista hajua. Poistotekstiiliä saapuu tänne noin 13 tonnia viikossa.

Raitisilmasuodatinmaskilla tekstiilipölyltä suojautunut poistotekstiilin lajittelija Taru Laukkanen tarkistaa asiakkaalle lähtevää kierrätystekstiilierää. Hän asettaa tekstiili­skannerin urheilushortsien päälle, ja laite kuittaa, että polyesteriä se on. Laukkanen sanoo skannerin olevan apuväline, mutta asiantuntevan lajittelijan näppituntumaa se ei vielä päihitä. Laukkanen on pohjakoulutukseltaan vaatturi, ja hän puuhaa tekstiilien parissa vapaa-ajallaankin, ommellen ja tuunaten.

– Me olemme tällaisia tekstiilien saattohoitajia. Voi sanoa, että olen unelma-ammatissani, Laukkanen hymyilee.

Kostuneet tekstiilit polttouuniin

Turun AMK:ssa kesällä valmistunut selvitys Suomen tekstiilivirroista kertoo, että tutkimusvuonna 2019 kotitalouksista päätyi sekajätteeseen yli 40 000 tonnia tekstiiliä. Erilaisiin keräyksiin tekstiiliä päätyi vajaat 23 000 tonnia. Ystävien ja perheiden kesken sekä kirpputorien ja vastaavien kautta tekstiiliä lähti kiertoon vajaat 7 000 tonnia.

 

Kaikki poistotekstiili ei kelpaa kierrätykseen tulevaisuudessakaan. Kokonainen rekallinen huolellisesti esilajiteltua poistotekstiiliä saattaa päätyä polttoon, jos jossakin vaiheessa kuljetusketjua lasti on päässyt kostumaan. Koska poistotekstiili on herkästi pilaantuvaa raaka-ainetta, se on lajiteltava lähellä tuottajiaan.

 

Lounais-Suomen Jätehuollossa suunnitellaan, että parin vuoden päästä kaikki Varsinais-Suomen ja Länsi-Suomen poistotekstiilit käsitellään hankkeilla olevassa, uudessa lajittelulaitoksessa, ja samanlaisia laitoksia nousisi eri puolille Suomea yhteensä neljä tai viisi kappaletta. Lajittelulaitoksessa poistotekstiili liikkuisi kuljettimilla, ja käyttöön tulisi esimerkiksi tekstiilien kosteutta mittaavaa tekniikkaa.

 

Lajittelulaitoksissa parhaat poistotekstiilit poimittaisiin suoraan uusiokäyttöön joko yrityksiin työstettäväksi tai myymälöissä kuluttajille myytäviksi. Osa kuljetettaisiin kuidunavaukseen Turun jalostuslaitokseen, jonka rakennushanke odottaa parhaillaan Business Finlandin investointitukea. Jos tuki järjestyy, laitos alkaa toimia vuonna 2024. Poistotekstiilin jalostuslaitosta pilotoidaan parhaillaan Paimiossa.

Laki ei edellytä tekstiilijätteen kierrätystä

Metsän reunasta nousee esiin uudenkarhea, musta teollisuusrakennus. Sisällä hallissa on korkealle kurottavaa vaaleaa tilaa täynnä koneita ja kiemuraisia putkia. Hallissa on hiljaista, koska juuri nyt Paimion jalostuslaitoksessa ei ole testiajoa meneillään. Tämän vuoden puolella toiminnan pitäisi alkaa siten, että laitoksen linjasto muuttaisi vuodessa 5 000 tonnia poistotekstiiliä kuiduksi.

Varaston puolella hyllyillä näkyy ensimmäisiä kuitupaaleja. Ne kertovat karulla tavalla, mitä tulee, kun suomalaisten värikkäät puuvillavaatteet laitetaan yhteen: tasaisen harmaata kuin marraskuu.

 

Prosessivastaava Conny Gabrielsson irrottaa paalin kyljestä kuitua, lähempää katsottuna kuin trasselia. Hän kertoo, että tällainen kierrätetty luonnonkuitu on noin kuusi millimetriä pitkää. Kuidun pitäisi olla yli kymmenmillistä, jos siitä halutaan kehrätä lankaa. Siksi se sopii tällaisenaan, ilman prosessointia, esimerkiksi täyte- ja eristemateriaaliksi. Mutta mihin, se onkin toinen juttu.

 

Projektisuunnittelija Oskari Pokela sanoo, että tähän juuri tarvittaisiin suomalaisten ideointikykyä. Nyt materiaalia on kokeiltu esimerkiksi nyrkkeilysäkkien täytteeksi ja seinäpaneelin sisämateriaaliksi. Puhdas puuvilla on selkeästi halutuinta kierrätyskuitua. Noin 30 prosenttia Turun lajittelukeskuksen materiaalista on teko- tai sekoitekuitua. Varsinkin sekakuidun käyttömahdollisuudet aiheuttavat päänvaivaa.

Oman mausteensa tuo jätelaki. Se määrää keräämään tekstiilijätteen, mutta ei edellytä sen kierrättämistä. Lain kirjain tulisi siis täytettyä, vaikka paalit nakattaisiin uuniin.

Turussa on muita suunnitelmia.

Paimion poistotekstiilien jalostuslaitoksessa tehdään jo testiajoja.

Koko Suomen poistotekstiilit yhdessä laitoksessa

Runsas vuosi sitten Euroopan vaatetus ja tekstiilivalmistajien liitto Euratex jätti Euroopan komissiolle aloitteen, jossa se ehdottaa viiden tekstiilinkierrätyskeskittymän perustamista unionin alueelle, kun tekstiilijätteen keräys tulee pakolliseksi jäsenmaissa vuoden 2025 alusta. Tekstiilijätteen määrä saattaa silloin olla Euroopan unionissa 4,2:n ja 5,5 miljoonan tonnin välissä. Aloitteen kierrätyskeskittymät sijoittuisivat Saksaan, Belgiaan, Italiaan, Espanjaan – ja Turkuun.

 

Lounais-Suomen Jätehuollon toimitusjohtaja Jukka Heikkilä kertoo, että Turun suunnitteilla olevassa jalostuslaitoksessa voisi käsitellä koko Suomen kotitalouksien poistotekstiilit sekä tekstiiliä myös muista Pohjoismaista ja Baltiasta. Kun nyt Paimiossa aloittelee yksi linjasto, Turun tehtaassa niitä olisi kaksi tai kolme.

Heikkilän mukaan tavoite on, että laitos toimisi omakustannusperiaatteella ja kattaisi parhaimmillaan myös alueellisten lajittelukeskusten kuluja.

– Tosin siihen on vielä pitkä matka, Heikkilä sanoo.

 

Suunnitelmien motivaattori on velvoittava lainsäädäntö: Kuntien jätelaitosten ei ole tarkoitus tehdä voittoa. Ajatus menee lähinnä niin, että kansantaloudellinen hyöty kertyy oman maan yrityksille, joille laitos toimittaa raaka-ainetta. Kuidulla on materiaalin ja laadun mukaan 14 eri hintaluokkaa, ja oma hintansa on myös hienonhienolla, pölyksi nimitetyllä kuidulla, joka on samaa tavaraa, jota kotien kuivausrummusta poistetaan kuivauksen jälkeen.

– Kyllä me jo aktiivisesti myymme, emme vain aktiivisesti odota, Heikkilä sanoo.

 

Aivan varovasti haaveillaan myös taloudellisista tuotoista, mutta niin kauan kuin neitseellinen kuitu on halpaa, hinnat pysyvät pieninä. Suurta ongelmaa luonnonkuitujen hyödyntämisessä ei tule, koska jos haluttaisiin, kaikki jalostuslaitoksen laadultaan varmistettu puuvillakuitu ja osa tekokuiduistakin mahtuisi Infinited Fiber Company:n suunnitteilla olevaan uusiokuitutehtaaseen.

– Ihan heittämällä, Heikkilä sanoo.

Uutta kuitua vanhasta materiaalista

Suomalainen Infinited Fiber Company on ratkaissut uusiokuidun kehräämistä koskevan ongelman siten, että se hajottaa vanhan tekstiilikuidun kemiallisissa prosesseissa ja tekee siitä täysin uutta, Infinna-nimistä kuitua. Ominaisuuksiltaan se on puuvillan ja viskoosin välissä.

 

Toistaiseksi tekniikka on käytössä vain Espoossa ja Valkeakoskella sijaitsevissa pilottitehtaissa, joihin prosessin eri vaiheet jakautuvat. Yritys pyrkii aloittamaan varsinaisen tuotantolaitoksen rakentamisen siten, että tuotanto alkaisi vuonna 2024. Infinited Fiber Company ei ole vielä paljastanut, minne tehdas sijoitetaan, mutta alalla ennakoidaan, että rannikolla todennäköisesti ollaan.

 

– Meillä on kaksi paikkakuntaa loppusuoralla. Lupien takia haluamme olla varmoja, emme halua herättää toivoa paikkakunnalla, jos emme jostakin syystä voisikaan jäädä sinne, sanoo avainasiakasjohtaja Kirsi Terho.

 

Suomen jalostuslaitoksesta halutaan Terhon mukaan nimenomaan puuvillapitoista poistotekstiilikuitua: puuvillan osuuden pitää olla vähintään 80 prosenttia. Sekään ei vielä riitä, joten Suomeen laivattaisiin myös ulkomailta poistotekstiilikuitua.

Muotijättien kiinnostus heräsi

Infinited Fiber Company on herättänyt huomiota sillä, että se kiinnostaa maailman muotijättejä. Viime investointikierroksellaan yritys keräsi 30 miljoonaa euroa tulevan tehtaan valmistelua varten.

 

Sijoittajien joukossa ovat muun muassa H&M Group, Adidas, Zalando ja maailman suurin viskoosivalmistaja Sateri. Uuden tehtaan tuotantokapasiteetti on 30 000 tonnia pumpulilta näyttävää Infinna-uusiokuitua. Se lähtee edelleen meriteitse maailmalle langaksi kehrättäväksi.

 

– Tämä tehdas on hirveän pieni mittakaavaan, jota muotiteollisuus tarvitsee. Meidän ansaintamallimme ei ole pelkästään kuidun valmistamista. Se ei ole meidän isoin bisneksemme, vaan se on enemmänkin siinä, että kun olemme todistaneet, että meillä on toimiva tehdas, josta saadaan tuotetta, meillä on mahdollisuus lisensoida teknologiaamme, Terho kertoo.

Fokus on etenkin Aasiassa. Siellä tehdään maailman tekstiilikuidut ja vaatteet. Terho kertoo, että jo tekstiiliteollisuuden kankaiden leikkaamisesta kertyvää materiaalihävikkiä voitaisiin uusiokäyttää Infinited Fiber Companyn teknologiaan perustuvissa tehtaissa.

Investoinnit Infinited Fiber Companyn tekniikkaan kertovat paineesta, joka ajaa muotiteollisuutta etsimään käyttökelpoisia ratkaisuja kierrätykseen.

 

– Asiakkaat ovat valmiita sitoutumaan siihen, että he ostavat meiltä viiden vuoden ajan, jotta saamme tähän rahoituksen. Se kertoo aidosta tahtotilasta. Kuluttajat aiheuttavat painetta, mutta siellä on myös ymmärretty, että meillä ei kohta ole planeettaa, jos meillä ei ole ratkaisuja.

Terho paljastaa, että viiden vuoden tuotanto alkaa olla jo myyty – tehtaasta, jonka rakentamiseksi ei ole vielä edes isketty lapiota maahan.

– Mietitään vielä, haluammeko myydä ihan loppuun vai jätetäänkö pelivaraa vielä jollekulle tulla kyytiin.

Poistotekstiilistä selluloosaa

Infinited Fiber Company ei ole ainoa suomalaisyritys, joka on herännyt tekstiilikierrätykseen soveltuvan tekniikan kysyntään.

Valmet toimittaa valtaosan Ruotsin Sundsvalliin rakennettavan Renewcellin poistotekstiilikuitutehtaan laitteistosta. Kaupan arvo on noin 25 miljoonaa euroa, ja tehtaan on määrä käynnistyä ensi vuoden alkupuolella. Tuotantokapasiteetti on 60 000 tonnia vuodessa, ja sitä on mahdollista kasvattaa.

Valmet pääsi projektiin mukaan siksi, että poistotekstiilistä saatava luonnonkuitu on selluloosaa – sattumalta samaa tavaraa, jonka käsittelytaitoa Suomessa riittää yllin kyllin.

Vaate rasittaa luontoa

  • Yhden t-paidan valmistamiseen tarvitaan 2 700 litraa vettä. Juomavetenä se riittää yhdelle ihmiselle kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.

  • Tekokuituisten tekstiilien peseminen irrottaa joka vuosi 500 000 tonnia mikromuovia ympäristöön, lähinnä vesistöihin. Se kattaa 35 prosenttia kaikista uusista ympäristöön ajautuvista mikromuovihiukkasista. Mikromuovia löytyy muun muassa juomavedestä, suolasta ja hengitys­ilmasta.

  • Globaali vaate- ja jalkinetuotanto aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin kaikki maailman kansainväliset lennot ja laivakuljetukset yhteensä.

    Mitä minä voin tehdä?

    • Osta laadukas, kestävä vaate, jota käytät mielelläsi vuosia.

    • Lahjoita tai myy hyvä vaate uudelle käyttäjälle ja käytä kierrätettyä itsekin.

    • Älä kuluta vaatetta jatkuvalla pesemisellä. Tuuletus poistaa hyvin hajuja.

    • Vältä sekakuidusta valmistettuja vaatteita. Niitä on vaikeinta uusiokäyttää.

    • Vie poistotekstiilikeräykseen vain pestyä, kuivaa ja hajutonta tekstiiliä. Kuluneisuus ei haittaa. Sukat ja alusvaatteet kuuluvat sekajätteeseen.

 
 

Hyytelöinen jääkuutio ei sula vedeksi ja sen voi käyttää useasti uudelleen

Tämä jääkuutio on hyytelöä, joka ei sula vesitahraksi. KUVA: GREGORY URQUIAGA / UC DAVIS

HS 08.12.2021 Timo Paukku

Hyytelöjää voisi mullistaa kylmäkuljetuksia ja kylmäpakkauksia.

JÄÄKUUTIO sulaa nopeasti huoneenlämmössä. Mutta jos jääkuution hyytelöittää oikein, kuutio ei sula. Se pysyy koossa ja kylmänä koko päivän.

Lämmetessään tällainen kuutio ei hajoa. Sen voi siksi käyttää uudelleen ja jo lämmenneen kuution kylmettää. Kuutio kestää käytössä ainakin kymmenen kertaa.

Nämä kuutiot voivat mullistaa tavan, jolla ruokaa säilytetään ja kylmäkuljetetaan.
 
Uutta jäädytettävää vettä ei enää tarvittaisi niin paljon. Osa perinteisistä jäähdytyspakkauksista voitaisiin korvata jääkuutioilla, joita voi käyttää uudestaan.
Hyytelöisiin jääkuutioihin ei myöskään tartu muovi helpolla. Ne voi siis kompostoida turvallisesti.
 

PEHMEÄHKÖN, hyytelömäisen jääkuution kehittivät Kalifornian Davisin yliopiston tutkijat.

Kuutiossa on vettä yli 90 prosenttia. Loput jäästä on kemiallisesti ilmaistuna hydrogeelisten polymeerien verkostoa.

 Polymeereissä pienet molekyylit ovat liittyneet toisiinsa kemiallisin sidoksin. Hydrogeeli on puolestaan polymeerien yksi laji, joka imee kosteutta.
 

Nämä ainesosat pitävät jään rakenteen kuutiona.

KUUTIO on sen verran pehmeä, että se joustaa, kun sitä puristaa. Se käyttäytyy kuin jälkiruoka, joka sisältää liivatetta eli gelatiinia.

Liivate valmistetaan yleensä keittämällä sian nahasta tai sian tai naudan luuytimistä, suolista ja jänteistä. Liivatteella ruoka-aine saadaan hyytelömäiseksi, mutta se voi tuoda aineeseen bakteereja.

Hyytelöisissä jääkuutioissa tätä ongelmaa ei ole.

KUUTIO kestää vajaan kymmenen kilon venytyksen tai paineen, eikä se vielä menetä muotoaan, kertoo verkkosivu phys.org.

Painelun jälkeen se palaa muotoonsa. Sitten sen voi huuhdella vedellä ja laittaa pakastimeen jäätymään uudelleen.

Kuutio pysyy kylmänä noin 13 tuntia. Video näyttää, kuinka kuutiota voi puristella kuin vaahtomuovia.
 

Kun kuution rakenteet lopulta heikkenevät ja se menettää muotonsa, se voidaan hävittää tavallisten roskien tai pihan karikkeen mukana, sanoo Gang Sun.

Hän on biologian ja maataloustekniikan laitoksen professori Davisin yliopistossa.
 

Kuution voi suunnitella tai leikata paitsi kuutioksi, myös mihin tahansa muuhun uotoon ja kokoon, sanoo Jiahan Zou Daviesin yliopiston tiedotteessa. Hän on jatko-opiskelija, joka kehitteli kuutiota kaksi vuotta.

Kestävät jääkuutiot voi muokata haluttuun muotoon. Ne voivat mullistaa tuotteiden kylmävarastoinnin. 

KUUTIO on ympäristöystävällinen, sanoo Luxin Wang. Hän on elintarviketieteen ja -teknologian laitoksen apulaisprofessori. Hän jätti heinäkuussa ryhmänsä kanssa hakemuksen hyytelöpalojen patentiksi.

Wang alkoi alun perin kehitellä kuutiota, kun hän näki, kuinka valtavasti kalanpakkaamoissa käytetään jäätä. Sen avulla kala pysyy tuoreena kuljetuksissa.

Kalankäsittelyssä käytetyn jään määrä on valtava", Wang sanoo.
 

JÄÄPAKKAUSTEN muoveista on löytynyt hometta. Muovisilla jääpakkauksilla on Yhdysvalloissa pidetty viileinä esimerkiksi lasten kouluruokia.

Hyytelöinen jää voisi korvata muovipakkausten jääkuutiot. Hyytelöjää voisi myös vähentää veden käyttöä valmisruokia valmistavissa yrityksissä.

Se voisi sopia kylmäkuljetuksiin ja helpottaa elintarvikkeiden tuottajien työtä siellä, missä tuote on pidettävä kylmänä.
 

Jääkuutioiden kehittelyn tulokset julkaisi Amerikan kemiallisen seuran tiedelehti Sustainable Chemistry & Engineering.

Lue lisää: Nanovaahto on lähes pelkkää ilmaa – silti siitä voidaan tutkijan mukaan rakentaa joskus vaikka taloja

Saku Tauriaisen keksintö mullisti palojen sammutuksen: "Halusin ihmiset pois palavien talojen katoilta"

Kollegan työtapaturma havahdutti pelastusalan Pelle Pelottoman, ja hän ryhtyi keksimään keinoja parantaa pelastajien työturvallisuutta. Palkittu keksintö leviää verkkaisesti muille pelastuslaitoksille.

 
yle.fi
MINNA KAIPAINEN
 

Paloauto hurisee palolaitoksen pihalla Kouvolassa. Autoon on kiinnitetty kuormausnosturi, jossa puolestaan on kiinni metsätöistä tutumpi risukoura.

Palomestari Saku Tauriainen hyppää autosta alas. Hän on tullut esittelemään keksintöään vapaapäivänään.

– Vaimo ja työkaverit ovat vain tyytyväisiä, kun joku muukin joutuu kuuntelemaan näitä minun juttujani, naurahtaa Tauriainen.

Saku Tauriaisen sydämen asia on keksiä keinoja parantaa pelastajien työturvallisuutta. Häntä voisi jopa kutsua pelastusalan Pelle Pelottomaksi.

Saku Tauriainen tunnustaa olevansa keksijäluonne. Isoista koneista hän kiinnostui jo pienenä poikana Parikkalassa. Kuva: Antro Valo / Yle

Ensimmäiseksi on vuorossa seikkaperäinen luento siitä, miten palo leviää nopeasti rakennusten yläpohjassa ullakolle jäävässä ontelotilassa. Tiivis katto sulkee palokaasut sisäänsä. Toisinaan tämänkaltaisen palon sammuttamiseksi on tehtävä kattoon savunpoistoaukko.

– Sitä kautta syttyvät palokaasut ja lämpö saadaan poistumaan. Avopalona palon eteneminen saadaan pysäytettyä.

Saku Tauriainen havainnollistaa piirtämällä, kuinka savukaasut kertyvät katon alapuolelle. Kuva: Antro Valo / Yle

Aukko on oltava riittävän suuri ja oikeassa paikassa palokohdan yläpuolella, koska pahimmassa tapauksessa yhtäkkiä tilaan tuleva happi saa savukaasut räjähtämään.

Pelastusopistossa opetetaan uusille pelastajille edelleen savunpoistoaukon tekeminen köysien varassa ihmisvoimin.

Hurja työtapaturma havahdutti parantamaan työturvallisuutta

Parikkalasta kotoisin oleva Saku Tauriainen on ollut palokuntatoiminnassa mukana koko elämänsä. Jo 1990-luvulla hän liittyi mukaan sopimuspalokuntatoimintaan. Hänen aikomuksenaan oli opiskella ensihoitajaksi, mutta päätyikin Uttiin lentokenttäpalomieheksi.

Puita sahatessa Tauriainen sai ensimmäisen ajatuksen siitä, miten risukouraa voisi käyttää paremmin hyödyksi. Kuva: Antro Valo / Yle

Työn ohessa Tauriainen hakeutui pelastajakurssille, jonka opiskelijaboksissa virisivät jo ensimmäiset ajatukset hyödyntää isoja koneita palojen sammutuksessa.

– Savunpoistoaukon tekeminen miesvoimin köysien varassa palavan rakennuksen katolla on hurjaa. Itsekin olen sitä harjoitellut ja tehnyt. Jo opiskelujen aikana mietin, että jotain muuta pitää keksiä, muistelee Saku Tauriainen.

Vuonna 2006 Tauriaisen kollega Mikko Karvonen putosi palavan rakennuksen katon läpi ja paloi suurilta osin. Se työtapaturma sai Tauriaisen miettimään, onko pelastajien työturvallisuus sillä tasolla kuin kuuluu.

Mikko Karvosen tapaturma sai Tauriaisen kehittämään ideaansa pelastusopiston alipäällystökurssilla. Idea kuormausnosturiin kiinnitettävän risukouran käyttämisestä löi läpi ja tuli tunnetuksi valtakunnallisesti.

– Siitä käynnistyi jatkokehitystyö. Tarkoituksena on ollut saada pelastajat pois palavien rakennusten katolta.

Tauriainen on jalostanut keksintöään eteenpäin. Raivauskouran jälkeen syntyi ajatus ohjata kynsiin vesilinjat. Kuva: Antro Valo / Yle

Tauriainen on jalostanut metsäkoneista tuttua risukouraa siten, että sillä voidaan sammuttaa kattorakenteisiin levinneitä paloja tehokkaammin ja turvallisemmin. Keksintö on palkittu Palosuojelurahaston innovaatiopalkinnolla.

Vanhan kehitystyötä ja uuden keksimistä

Hiab cargotecin insinöörien kanssa ideanikkari on vienyt eteen päin vesilinjan rakentamista risukouraan. Kynsiin on rakennettu vesisuuttimet, jotka voidaan työntää palavan rakennuksen katon läpi.

– Viedään koura katolle kuumimpaan kohtaan, puristetaan koura kiinni ja painetaan kynnet läpi. Kynsistä suihkutetaan hienojakoista vesisumua yläontelotilaan. Umpinaisessa tilassa vesihöyry käytännössä tukahduttaa ja jäähdyttää palon ja ainakin rajaa sitä. Jos tarvetta ilmenee, niin savunpoistoaukon tekeminen on se seuraava vaihtoehto, kertoo Tauriainen.

Tekniikka myös vähentää vesivahinkojen syntymistä ja pienentää korjauskustannuksia. Savunpoistoaukkoa tehdessä kouralla poistetaan vesikate ja ruodelaudoitus. Kantavat rakenteet pyritään säästämään jälleenrakentamista varten.

Kouran kynsiin menevät vesilinjat suihkuttavat hienojakoista vesisuihkua. Kuva: Antro Valo / Yle

Kymenlaakson pelastuslaitoksella käytössä olevat SaRa-kourat toimivat parhaiten puurakenteisissa, yksi tai kaksikerroksisissa harjakattoisissa omakotitaloissa, joissa on konesaumattu peltikatto. Korkeammissa kohteissa pelastuslaitos pyytää apuun yksityisiä nosto- ja kuljetusliikkeitä.

Esimerkiksi heinäkuisessa Valkealan sairaalapalossa kaksi apuun tullutta kouraa olivat ratkaisevassa osassa.

– Ilman niitä olisi jouduttu käsin sammuttamaan yläontelotilaa. Nyt peltikatteen poiston jälkeen pääsimme nopeammin ja tarkemmin käsiksi palopesäkkeisiin, sanoo tilannetta johtanut Saku Tauriainen.

Valkealan entisen psykiatrisen sairaalan tulipalossa peltikatto revittiin auki kourien avulla. Kuva: Pyry Sarkiola / Yle

Kymenlaakson pelastuslaitoksen lisäksi SaRa-kouria on käytössä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella sekä Keski-Suomen pelastuslaitoksella. Ilman sammutustoimintoa kouraa käytetään Tauriaisen oppien mukaan esimerkiksi Etelä-Karjalassa ja Itä-Uudellamaalla. Keksinnöt kuitenkin jalkautuvat hitaasti.

– Kymijoessa täytyy vettä virrata vielä paljon, että saadaan asioita muuttumaan. Pelastusopistossa opittujen tapojen muuttaminen vie aikansa, mutta pelastajat ovat motivoituneita. Toisaalta kaluston hankinta on pelastuslaitoksissa pitkä prosessi.

Tavoitteena on, että sammutus- ja raivauskouran käyttö löisi läpi myös maailmalla. Tauriainen arvelee, että se olisi mahdollista ainakin Pohjoismaissa, Englannissa ja Saksassa, jossa rakennuksen ulkopuolelta tehtävä sammutus menee eteenpäin.

Saku Tauriaisen Pelle Pelottoman luonne ajaa häntä kohti kouran jatkojalostusta ja uusia keksintöjä.

– Ideoita on, mutta niistä ei voi vielä hiiskua. Kun jonkun asian keksii vaikka yöllä, niin pitäisi yövaatteet päällä mennä patenttitoimiston ovelle jonottamaan, että uskaltaa kertoa asiasta eteenpäin, myhäilee Tauriainen.

Haminassa alkaa pienten tv-kameroiden valmistus

Tuomas Hämäläinen ja Sakari Saksa tekivät ensimmäistä kertaa yhteistyötä vuonna 2011. Tällä hetkellä Hämäläinen on Saksan yrityksessä töissä. Tarkoituksena olisi saadamarkkinoille uudenlainen televisiokamera.

Kymen Sanomat 18.02.2021/Elina Valtonen

Innovaatio: Sakari Saksa ja Tuomas Hämäläinen halusivat tehdä pienen kameran, jonka laadusta ei ole tingitty ja joka näyttää hyvältä. Tavoitteena on valloittaa maailman markkinat. 

-------

Saksan yritys Vistafilms tekee livestriimejä, suoria tv-lähetyksiä, yritysvideoita ja elokuvia.Hän on vuodesta 2005 keskittynyt audiovisuaalisiin tuotantoihin- uudenlaisen tuotteen kehittelyä johdatti tarve. 

-Televisioalalla striimaus on lisääntynyt voimakkaasti jo ennen koronaa. Haasteena on kuitenkin se, että televisiokamerat ovat kalliita. 

Saksa esittelee kahta kameraa, joista toinen kustantaa 77 000 € ja toinen 15 000 €Monilla kalustobudjetti loppuu korkeintaan neljään kameraan. 

Saksa ja Hämäläinen ovat yhdessä kehitelleet kameraa, jonka myyntihinta aikanaan on 500-1000 €.

    ------

Vipukirveen nousu ja tuho

Vipukirveen nousu ja tuho – loistavan keksinnön konkurssin taustalta paljastui lihava riita ja virheliike

Jaakko Isoniemi10.2.202109:05|päivitetty10.2.202110:43KONKURSSITINNOVAATIOTYRITTÄMINENKONEET JA LAITTEET

Vipukirveen keksijän mielestä hänet rosvottiin ja hiljattain konkurssiin hakeutunut firma syötiin.

Metsäistä tonttiaan 90-luvun lopulla harventanut Heikki Kärnä kyllästyi siihen, miten vaaralli­nen väline tavallinen kirves oli. Siitä syntyi tuotekehittelyn kautta Vipukirves, epäkesko työkalu, joka uppoaa klapiin vain hieman ja halkaisee sen.

Aluksi Kärnä kertoi keksinnöstään nettifoorumeilla. Muutosvastarinta oli hänen mukaansa käsittämätöntä.

Vähitellen uskoa alkoi löytyä ja vuonna 2005 Kärnä perusti yrityksensä, Vipukirves Heikki Oy:n, jota hän pyöritti vaimonsa kanssa kahdestaan.

Verkkokaupat olivat tuohon aikaan melko harvinaisia, mutta Kärnä yritti. Hän teki väsymättä työtä virtuaali- ja ­reaalimaailmoissa. Vuonna 2013 hype alkoi nousta. Amerikkalaisjulkaisu teki jutun, joka levisi. Media kiinnostui ja kauppa alkoi käydä. Vähän liiankin hyvin, sillä tavaraa ei pystytty toimittamaan ja tilaajat valittivat.

Kärnät olivat aivan loppu. Kahden hengen yritys oli kasannut, pakannut ja postittanut kirveitä ”yötä myöten”.

 

Vuonna 2014, kun Kärnä vielä oli puikoissa, firma teki historiansa parhaan liikevaihdon, 803 000 euroa, mikä oli liki kymmenkertainen vuoteen 2013 verrattuna.

Kärnä otti yhtiöön mukaan kaksi yhteistyökumppania. Vuonna 2015 hän myi 51 prosenttia yrityksestä kolmelle henkilölle. Samalla hän menetti päätäntävallan yrityksestään.

Vipukirveen hintaa painettiin voimakkaasti alas ja volyymia lisättiin. Kirves tuotiin kivijalkakauppoihin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta myynti ei vetänyt. Tulosta alkoivat syödä myös kalliit maakohtaiset tuotesuojamaksut. Kotimaassakin kävi huonosti.

Keksijän ja yrityksen johdon välillä tuli kaikenlaisia erimielisyyksiä. Kommunikaatiota ei enää ollut. Liikevaihto romahti. Monien vaiheiden jälkeen yritys ajautui konkurssiin

Pieni osaaja ottaa pian ison harppauksen – Suomalainen tekstiilikuidun mullistaja Spinnova aikoo kertoa tehtaan rakentamisesta jo tammikuussa

Teknologiajohtaja Juha Salmelan lapsuudenkodissa käytössä olleet karstat. Salmelan kotona oli lapsena lampaita. HANNA MARJANEN

Länsi-Uusimaa/Talous 16.01.2021 Jorma Rahkonen

Ensin irtoaa naurua. Sitten jyväskyläläisen kuituteknologiayhtiön Spinnovan perustajat Janne Poranen ja Juha Salmela vaikuttavat aidosti hämmästyneiltä toimittajan kysymyksestä. Kysymys kuului, ”koetteko itsenne Keski-Suomen toivoiksi”.

– Nyt taitaa kaatua kahvia paidalle, teknologiajohtaja Salmela ehtii vastaamaan ensin, vaikkei kahvi edes läiky.

 – Se on niin surrealistinen ajatus.

 Myös toimitusjohtaja Poranen toteaa, ettei ole ehtinyt miettiä asiaa tästä näkökulmasta.

 – Tässä on ollut ja on niin hirveästi hommaa tälläkin hetkellä – ulkomaailma vähän hämärtyy ympäriltä, hän vastaa.

– Meidän pitää fokusoitua niin tiukasti tähän meidän juttuun ja viedä sitä eteenpäin. Ei tässä auta ottaa ulkopuolisia paineita ja alkaa miettiä niitä. En ole osannut ajatella asiaa sillä tavalla, vaikka tajuamme yrityksen potentiaalin.

Ei tässä auta ottaa ulkopuolisia paineita ja alkaa miettiä niitä.

Osa yrityksistä julistaa menestystä jo siinä vaiheessa, kun kaikki ei ole valmiina, mutta Spinnova on ollut koko ajan varovainen. Asioista on kerrottu vasta sitten, kun ne ovat toteutuneet.

 – Aina on teknologiariski kaikessa olemassa. Ei pidä luvata liikaa ja tehdä huonoja sopimuksia, Salmela perustelee.

– Varovaisuus on harkittua, Poranen sanoo.

TOSIASIA KUITENKIN ON, että Spinnovaan kohdistuvat valtavat odotukset. Jos yhtiön kehittämästä tekstiilikuidusta tulee toivottu menestystarina, maailman tekstiilituotannossa pystytään ympäristöystävällisesti vähentämään puuvillan ja polyesterin käyttöä.

Spinnovan pilottituotantolinjalla on kaksi vuotta kehitetty ja valmistettu tekstiilikuitua sellusta, jota on tehty useista puulajeista. Lisäksi kuitua on tehty oljesta, tekstiilijätteestä ja elintarvikejätteistä.

Nyt yhtiö on toiminnan kaupallistamisen kynnyksellä. Uutisia tehtaan rakentamisesta voidaan odottaa jo lähiviikkoina.

– Paikka, aikataulu ja kaikki muu investointiin liittyvä tarkentuu alkuvuodesta. Hyvin suurella todennäköisyydellä tammikuun aikana tiedotamme investoinneista, Poranen kertoo.

Pilottivaihe on onnistunut suunnitellusti.

– Olemme oppineet koko ajan hirveästi. Olemme optimoineet prosessia ja tuotetta, Poranen selvittää.

Samaan aikaan organisaatiota on kehitetty ja löydetty uusia asiakkaita ja kumppaneita. Yhtiön henkilöstömäärä on kasvanut tammikuun 2019 kolmestatoista ihmisestä 40:een. Lisäksi Spinnova on viime aikoina työllistänyt välillisesti 10–30 ihmistä.

Toimitiloja Jyväskylän Palokankaalla on jouduttu laajentamaan kadun toiselle puolelle.

Pilottituotantoa ajetaan kahdessa vuorossa, mutta välillä on kokeiltu kolmeakin vuoroa.

– Tuotamme kuidun itse täällä. Voimme tehdä kuidusta lankaa ja siitä kangasta pienessä mittakaavassa. Isommat erät menevät omaan verkostoon, jossa kuitu kehrätään langaksi ja tehdään kankaaksi, Salmela kertoo.

Lankaa kehrätään muun muassa Italiassa, kankaat tehdään pääasiassa Suomessa.

– Voimme toimittaa brändikumppaneillemme kuitua, lankaa tai kangasta tai jopa demotuotteita.

Spinnovan kumppaneita ovat muun muassa norjalainen Bergans ja tanskalainen, esimerkiksi Vero Moda -brändistä tunnettu Bestseller sekä kotimaiset Marimekko ja työvaatevalmistaja Touchpoint.

– Lisäksi on vielä julkaisematta uusia, isoja kansainvälisiä brändejä, joiden kanssa tehdään parhaillaan töitä, Poranen kertoo.

ENSIMMÄISIÄ SPINNOVAN kuidusta tehtyjä vaatteita on voinut ostaa syksystä lähtien. Bergansin verkkokaupassa on ollut myynnissä pitkähihainen tunturivaeltajan paita. Paita muistuttaa puuvillaista armeijan paitaa, jota on kutsuttu myös peltipaidaksi. Hinta on noin 190 euroa.

Marimekko aloitti Spinnovan kanssa yhteistyön jo syksyllä 2017, mutta Spinnova-kuidusta tehtyjä Marimekon tuotteita ei ole vielä myynnissä.

– Suunnitelma on, että Marimekolta tulisi tänä vuonna jotakin. Ei ole lopullisesti päätetty, mikä on tuote, Poranen kertoo.

 SPINNOVA ON EDELLEEN 70-prosenttisesti kotimaisessa omistuksessa, vaikka maailman suurin selluyhtiö, brasilialainen Suzano omistaa Spinnovasta viidenneksen. Itävaltalainen tekstiilikuitujen osaaja Lenzing on ollut pitkään yhtiön pienosakas.

Poranen ja Salmela luonnehtivat omistavansa merkittävän osuuden Spinnovasta, mutta tarkkoja lukuja he eivät kerro. Koko henkilöstö omistaa yritystä optiojärjestelyjen kautta.

Yhtiön liikevaihto on koko ajan ollut pieni. Vuonna 2020 se oli noin miljoona euroa, mutta tänä vuonna sen odotetaan hyppäävän uudelle tasolle.

– Vielä tässä rahaa poltetaan. Noin 20 miljoonaa euroa on käytetty tähän mennessä, Poranen summaa.

Raha on tullut pääasiassa sijoittajilta, mutta summa sisältää myös lainaa ja erilaisia tukia.

Kaksikko korostaa, että 20 miljoonasta eurosta 80 prosenttia on tullut Keski-Suomeen.

–  Sekin on hyvä ymmärtää, että rahasta valtaosa on tullut Suomen ulkopuolelta Keski-Suomeen. Olemme myös yrittäneet monissa hankinnoissa ja investoinneissa painottaa paikallisuutta, Salmela sanoo.

Esimerkiksi ulkomaisia rakentajia ei ole käytetty, jotta raha kiertää paikallisesti.

SPINNOVA ON PITÄNYT kehitystyön 90-prosenttisesti omissa käsissä.

– Jos se olisi ulkopuolisten varassa, kaikki hidastuisi, Salmela sanoo.

Hänen mukaansa Spinnova on investoinut sellaisiin laitteistoihin, joihin moni ei olisi pistänyt itse rahaa.

– Se on ollut yksi syy, miksi olemme näin nopeasti päässeet tähän tilanteeseen.

Yhtiön keksimällä menetelmällä selluloosasta kehrätään kuitua ilman haitallisia kemikaaleja. Sen liiketoimintamalli perustuu siihen, että teknologia on sama riippumatta raaka-aineesta.

– Se on iso etu. Vaikka raaka-aine vaihtuu, meidän teknologiaamme ei tarvitse vaihtaa, mikä tuo erilaisia mahdollisuuksia.

Spinnovan kuidusta tehty kangas voidaan käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida.

– Kun meidän oma kuitumme alkaa kiertää, sen käsittely on tosi helppoa, Salmela sanoo.

Testilaboratoriossa pystytään tekemään kuidusta kangasta. Teknologiajohtaja Juha Salmela ja kehruukone. HANNA MARJANEN

Tekstiiliasiantuntija Maree Hamilton on kotoisin Uudesta-Seelannista. Testilaboratoriossa voidaan valmistaa kuidusta lankaa ja siitä kangasta. HANNA MARJANEN

TEKSTIILIKUIDUN KORVAAJIEN kehittäjiä on yllättävän vähän.

– Vakavasti otettavia kuidunkehittäjiä on maailmalla puolenkymmentä. Suomi on tällä listalla ihan kärjessä, Poranen sanoo.

Voi sanoa, että Keski-Suomessa on alan keskittymä, sillä Äänekoskella tekstiilikuitua sellusta kehittää Metsä Springin ja japanilaisen Itochun yhteisyritys.

On vähintään pieni ihme, että Spinnovan kokoluokan yritys on pystynyt etenemään kaupallistamisvaiheeseen.

– Olemme onnistuneet äärettömän hyvin rahoituksen saannissa ja meillä on ollut hyvä keskusteluyhteys julkisten rahoittajien kanssa, Poranen korostaa.

Matka ei kuitenkaan ole ollut helppo.

– Tällaisena pienenä startupina, jolla on globaali potentiaali, on työ pitänyt pystyä perustelemaan niin, että erityisesti julkiset rahoittajat ovat tohtineet lähteä mukaan.

Porasen mielestä kansallisesti pitäisi miettiä, miten rahaa innovaatioihin jaetaan.

– Kun on oikeasti globaalisti jokin merkittävä homma käsissä, siihen pitäisi löytyä erilaisia rahoitusinstrumentteja. Pitää mahdollistaa se, ettei mennä kuolemanlaaksoon.

SPINNOVAA ON JO vuosien ajan houkuteltu ulkomaille.

– Ulkomailta luvataan suoria tukia, jos mennään sinne. Ihan pari viikkoa sitten meille sanottiin, millaiset miljoonat saatte, jos tuotte tehtaan tänne. On luvattu tosi isoja tukia, Salmela kertoo.

Poranen korostaa, ettei yritys ole voinut lähteä tukien perään.

–  Houkuttelut kuitenkin osoittavat, että kilpaillaan kovassa maailmassa. Jos Suomi osattaisiin tehdä riittävän houkuttelevaksi investointimaaperäksi, investointeja alkaisi tulla tänne enemmän, hän sanoo.

Salmelan mukaan Suomessa on valmiina paljon sellaista, jonka takia maahan kannattaisi tulla investoimaan, kuten hyvä tutkimus- ja tuotekehitysverkosto – tutkimuslaitoksia ja yliopistoja, joiden kanssa teknologiaa on hyvä kehittää.

– Suomessa on yksi maailman ainoista sellu- ja paperinvalmistusteknologian osaamiskeskittymistä. Lisäksi täällä on turvallinen toimintaympäristö ja kilpailukykyinen energian hinta, hän luettelee.

– Siinä on paljon tekemistä Suomessa, miten saadaan tulevaisuudessa paremmin kaupallistettua innovaatioita. Pitäisi tehdä asioita paljon fiksummin, jotta investointeja saataisiin enemmän.

Poranen harmittelee sitä, että tutkimus on Suomessa pitkälti projektiohjattua.

– Pitäisi ottaa mittariksi, paljonko syntyy uutta liiketoimintaa. Nyt mittaroidaan sen mukaan, syntyykö uusi projekti vanhan perään, hän arvostelee.

Biotalous, kiertotalous ja digitaalisuus ovat sanoja, joita Suomessa hoetaan ahkerasti.

– Nämä ovat meille oikeasti keskeisiä asioita. Laatu perustuu tosin paljon digitaalisuuteen. Teemme läpinäkyväksi brändeille, mitä meidän kuitumme sisältää, miten se on tehty ja mitkä sen ominaisuudet ovat.

PORANEN JA SALMELA ovat entisiä VTT:n tutkijoita, jotka ovat kehittäneet mullistavaa keksintöään jo yli 10 vuotta, Spinnovassa vuodesta 2014 lähtien.

– Ympäripyöreätä päivää on ollut puolin ja toisin. Ei osaa aina erottaa, milloin on töissä ja milloin on kotona, Poranen sanoo.

– Mutta kyllä meille molemmille oma jaksaminen on tosi tärkeää, itsestään pitää huolehtia.

Kumpikin liikkuu paljon. Poranen pelaa jääkiekkoa ”maailman parhaassa jääkiekkoseurassa” Sporttiukot ry:ssä ja käy kuntosalilla.

– Minulle metsästys syksyllä on ollut henkireikä. Koiran kanssa kun lähtee mehtään ja kävelee tarpeeksi monta tuntia johonkin suuntaan, niin unohtuu muu. Jos vielä löytää takaisin joskus, on illalla onnellinen, Poranen pohtii.

– Fyysinen kunto on ihan a ja o. Ei tätä touhua muuten jaksaisi.

Salmelan päälajit ovat pyöräily ja hiihto. Vuonna 2020 hän ajoi pyörällä yli 8 000 kilometriä. Hän osallistuu Rynkeby-hyväntekeväisyyspyöräilyyn.

– Panostamme yrityksessä kaikkien hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen monella tavalla. Meillä on niin hyvät terveydenhuoltopalvelut kuin vakuutuksen kautta saa.

Vuoden kestänyt hyvinvointiohjelma saa jatkoa vuonna 2021.

Spinnova on hankkinut työsuhdepolkupyörän kaikille työntekijöille, jotka ovat pyörän halunneet. Heistä parikymmentä on tarttunut tarjoukseen.

– Kilometrikisaan ilmoitettiin 15 000 kilometriä työmatkapyöräilyä, vaikka kaikki eivät laittaneet kilometrejä ylös.

Kaikesta päätellen Spinnovalla pyörii hyvin.

Paljon puuvillaa pienempi hiilijalanjälki

Spinnovan kunnianhimoisena tavoitteena on mullistaa tekstiilien valmistustapa ja valmistaa maailman vastuullisimpia tekstiilejä. Yritys on kehittänyt teknologian tekstiilien valmistamiseen puusta ja jätevirroista ilman haitallisia kemikaaleja.

Patentoitu Spinnova-kuitu ei sisällä myöskään mikromuovia, tuota yhtään jätettä tai sivuvirtoja, ja sen aiheuttamat hiilidioksidi- eli CO2-päästöt ja vedenkäyttö ovat minimaaliset. Materiaalit ovat yhtiön mukaan maailman parhaiten biohajoavia ja kierrätettäviä.

Yhtiö on sitoutunut käyttämään ainoastaan ekologisia raaka-aineita kuten FSC- ja/tai PEFC-sertifioitua puuta tai jätevirtoja.

Spinnova tekee yhteistyötä johtavien tekstiilialan brändien ja teollisten kumppaneiden kanssa kaupallistaakseen tekstiilinsä globaalisti.

USEITA KERTOJA, kun Spinnovasta on ollut juttua Keskisuomalaisessa, toimittajalle on tullut palautetta siitä, että on puusta tehty ennenkin vaatteita. Spinnovan kuidussa mullistavaa ei olekaan langan raaka-aine, vaan uusi valmistusteknologia.

Tekstiiliteollisuudessa on käytetty jo vuosikymmeniä puupohjaisia kuituja, kuten viskoosia. Perinteinen viskoosiprosessi on kuitenkin paitsi vanhanaikainen, kallis ja monimutkainen myös ympäristölle ja terveydelle haitallinen, sillä sellun liuotuksessa käytetään myrkyllisiä kemikaaleja.

Mutta kuinka paljon pienempi hiilijalanjälki Spinnova-kuidulla on?

– Olemme laskeneet ja teettäneet laskelmia paljon. Sitten kun toiminta on isossa mittakaavassa ja kaikki energianlähteet selvillä, tiedämme tarkemmin, teknologiajohtaja Juha Salmela sanoo.

Spinnova-kuidun hiilijalanjälki polyesteriin verrattuna on pienempi kuin polyesterikuidussa oleva hiili.

– Puuvilla on vaikea verrattava. Ero vaihtelee valtavasti sen mukaan, mistä puuvilla otetaan. Yleisesti voi sanoa, että kuidullamme on noin 50 prosenttia pienempi hiilijalanjälki kuin puuvillalla.

Salmelan mukaan kaikkein suurin ero on perinteiseen viskoosin.

– Tekstiiliteollisuuden käyttämistä kuiduista viskoosi ja modaali pitäisi korvata ensimmäisenä.

SALMELA JA toimitusjohtaja Janne Poranen korostavat, että yhtiö haluaa kantaa vastuuta myös kuidun käytöstä oman tuotannon ympäristöystävällisyyden lisäksi.

– Emme haluta pilata juttua missään vaiheessa. Emme halua joutua tilanteeseen, jossa kuitu annetaan kenelle vaan, ja se menee jonnekin Kaukoitään. Koko ketju pitää saada sellaiseksi, että se kestää tarkastelun.

Esimerkiksi kuidun värjäyksessä Spinnova haluaa olla varma, että asiat tehdään ympäristö huomioon ottaen.

Spinnova kehittää yhdessä Kemiran kanssa selluloosamassan ekologista värjäysmetodia.

Tekstiilikuidun värjäämisestä jo ennen kuidunvalmistusprosessia voi olla merkittävää hyötyä niin tekstiilialalle kuin ympäristöllekin.

Metodi tarkoittaa, että Spinnova-kuidun raaka-aine, mikrofibrilloitu selluloosa, värjätään ennen kuidunvalmistusprosessia. Näin vältetään kokonaan kuidun, langan ja kankaan perinteiset värjäysprosessit, jotka kuluttavat paljon vettä ja energiaa, ja joiden sivuvirrat sisältävät raskasmetalleja ja muita haitallisia aineita.

Spinnovan ekologinen kuitu ja selluloosamassan värjääminen ovat merkittäviä innovaatioita ympäristön kannalta, ja ne voivat mullistaa esimerkiksi denim- eli farkkukankaiden värjäyksen.

Tekstiilien värjäys on yksi maailman raskaimmista kemikaaliprosesseista sekä merkittävä makean veden saastuttaja.

 

SAVUKA savukaasulämmitin

Tätä valmistaja ei ole todennut mutta luulisi Savukan vähentävän myös pienhiukkasten määrää verrattuna normaaliin polttoon

Toiminta ja käyttö 

Savuka on tarkoitettu kylmien tilojen nopeaan ja tehokkaaseen lämmitykseen kaminan kanssa. Se sijoitetaan puuta polttavien tulipesien jatkeeksi, välittömästi kaminan tai kiukaan päälle. Savuka hyödyntää tulipesästä lähteviä savukaasuja, joiden lämpötila voi olla jopa +600 astetta. Polttopuun säästö on 30-40% tuotettuun lämpöön nähden.

 Käyttö ja lämpötilan säätö:

 Savukan lämpötilaa säädetään palamisilman määrällä. Siksi sitä ei voida asentaa sellaisen tulisijan yhteyteen jossa ilman määrää ei voida säätää. Varsinkin koivua poltettaessa palavia puukaasuja syntyy runsaasti ja Savukan lämpötila nousee nopeasti, jolloin palamisilmaa on rajoitettava. Kun lämpö nousee yli kolmensadan asteen, saattaa käydä niin, että lämpömittarin viisari ei enää jälkikäteen palaudu asteikon alkuun, vaan jää sadan asteen kohdalle. Tämä ei haittaa käyttöä, jatkossa lämpömittari alkaa vain liikkua vasta sadan asteen jälkeen. Savukan toimintaan vaikuttavat tulipesän koko, savuhormin pituus, ulkoilman lämpötila, poltettavan puun laatu ja tulipesän luukun ilmansäätöaukkojen koko.

Savukan jälkipoltto käynnistyy vasta kun se on lämmennyt tarpeeksi kuumaksi. Siksi ensimmäinen pesällinen kannattaa täyttää puilla vain puoleen väliin. Jos pesän täyttää täyteen, ilmansyöttöputkista saattaa tulla sytyttäessä savua. Jos näin käy, kannattaa käyttää suoravirtausta sytytettäessä ja siirtyä vetokiertoon vasta kun runkoputki on kuumentunut. Tätä säädetään kääntämällä puukahvaista rusettia. Joissakin kaminamalleissa ei ole rostia eikä tuhkalaatikkoa, jolloin luukun ilmanottoaukot ovat niin pienet, että ensimmäinen pesällinen kannattaa polttaa valvotusti luukku raollaan, jotta jälkipoltto saa tarpeeksi palamisilmaa.

Vapaaehtoinen pakkausmuovin keräysinto eri puolilla Suomea innostaa myös uusiin kiertotalouskeksintöihin.

Rinki Oy:n keräämä muovi matkaa jalostettavaksi Fortumille Riihimäelle..Petri Aaltonen / Yle

Muovinkeräys kiihtyy – tyhjennysrallin vähentämiseksi keksittiin jäteastia, joka puristaa höttöisen muovin tiiviimmäksi

 

Muovijäte YLE
Aaltonen / Yle

Mäki-Valkama istuu jyväskyläläisen asunto-osakeyhtiö Tupalan hallituksessa ja pohtii muovinkeräyksen ekologisuutta. Taloyhtiö on osallistunut paikallisen jätehuoltoyhtiön muovinkeräyspilottiin ja aloittaa vuoden alusta pysyvän pakkausmuovinkeräyksen.

Enercet Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pasi Hyytinen vahvistaa Mäki-Valkaman huolen.

– 660 litran jäteastiaan mahtuu vain kymmenen kiloa muovia eli aika tehotonta on keräys.

Jyväskyläläinen Enercet on kehittänyt jäteastioita, joiden kansiin on integroitu kahvalla toimiva jätepuristin. Keksinnön luvataan laskevan jätehuollon keräys- ja kuljetuskustannuksia, hiilidioksidipäästöjä ja ratkaisevan jätehuoneiden tilaongelmia.

– Kuljetuslogistiikka tehostuu, kun saadaan kymmenen kilon sijasta 30-35 kiloa muovia astiaan, perustelee Hyytinen.

 

Isännöintiyhtiö ottaa puristinastioita käyttöön

Jyväskylässä isännöintitoimisto on testannut puristimellisia jäteastioita ja tilannut niitä muutamiin taloyhtiöihin.

– Ne vähentävät tyhjennyskertoja ja jäterallia, arvioi toimitusjohtaja Pia Määttä Reim Jyväskylä Oy:stä.

Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy:ssä astiakeksinnön prototyyppejä on testatattu kohta neljä vuotta. Toimitusjohtaja Mika Suomalainen kertoo, että testiastiat ovat kestäneet hyvin käyttöä ja uusissa malleissa puristusvoimaa on tullut lisää.

Osassa jätehuoltoyhtiöitä puristavaan jäteastiaan suhtaudutaan varovaisesti. Vielä ei tiedetä, kestääkö astian puristinkansi tyhjennyksiä riittävästi.

– Pallo on heitetty jäteastioiden kehittelijöille, jotta muovikuljetuksissa ei kulkisi liikaa ilmaa, sanoo viestintä- ja asiakkuuspäällikkö Piia Aho Jyvässeudun jätehuoltoyhtiö Mustankorkea Oy:stä.

Pasi Hyytisen mukaan Suomessa tehdään noin 50 miljoonaa astiantyhjennystä vuodessa ja kuljetuskustannukset ovat suuret.

– Jo kymmenen prosentin väheneminen toisi merkittävän säästön.

Piia Aho korostaa, että säästöä syntyy jo siinä, kun muovi kerätään hyötykäyttöön.

– Muovin erilliskerääminen maksaa taloyhtiöille 20 prosenttia vähemmän, kuin muovin kerääminen poltettavaksi sekajätteen joukossa.

 

Lakiuudistus hallituksen pöydällä

Monissa kaupungeissa on otettu varaslähtö pakkausmuovin keräyksessä alueellisilla jätehuoltomääräyksillä jo ennen jätelain uudistusta.

Voimassa oleva jätelaki ei vielä velvoita pakkausmuovin keräykseen, mutta uusi lakiesitys valmistui keväällä hallituksen mietittäväksi. Hallitussihteeri Jussi Kauppila ympäristöministeriöstä toivoo, että lakiesitys saadaan vielä ennen vuodenvaihdetta eduskunnan päätettäväksi.

– Siinä esitetään, että muovijätteen tuottajat maksaisivat ja kunnat järjestäisivät muovin keräyksen.

Pakkausten tuottajavastuu(siirryt toiseen palveluun) (Rinki Oy:n sivuille) koskee yrityksiä, jotka pakkaavat tai maahantuovat pakattuja tuotteita Suomen markkinoille ja joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa.

 

Kierrätyksessä vielä paljon kehitettävää

Piia Määttä kaipaa ratkaisuja kaiken muovin keräämiseksi, kuten lelujen, muoviämpäreiden, muovilaatikoiden ja puutarhatuolien.

– On sekavaa ja ongelmallista, kun ei pysty kierrättämään kaikkia muovia, missä on kierrätysmerkki.

Joanna Mäki-Valkaman mukaan kuluttajalle olisi helpointa, jos kaiken muovin saisi laittaa yhteen astiaan ja lajittelu tapahtuisi jäteasemalla.

Pienenä, mutta ikävänä ongelmana Mäki-Valkama näkee muovipakkausten sekavat merkinnät.

– Niitä joutuu usein tarkistamaan, jotta osaa lajitella oikein.

Pasi Hyytinen muistuttaa muovijätteen valtavasta yhteismäärästä. Fortumin Riihimäen jalostamo ei pysty käsittelemään kaikkea Suomen muovijätettä ja sitä joudutaan viemään ulkomaille.

– Suomeen tarvitaan toinen käsittelylaitos, jotta kaikki muovi voidaan kierrättää.

 

Luntahan voi paalata

Lumi tiiviistyi yllättävä paljon puristimessa, totesi keksijä.Kuva:Kauko Mäntyjärvi

Lun­ta­han voi paa­la­ta, hoksasi se­ka­työ­mies Kauko Män­ty­jär­vi ja keksi uuden lait­teen – "Mie­tin, että eihän tuossa ole mitään järkeä, ilmaa kul­jet­ta­vat"

Pitkän uran tehnyt sekatyömies katsoi lumenlastausta koti-ikkunastaan ja mietti, mikä siinä on vikana.

Lapin kansa 21.10.2020

Pari vuotta sitten sekatyömies Kauko Mäntyjärvi katseli kotinsa ikkunasta Rovaniemen keskustan tuntumassa, miten aurauslumikasaa lastattiin kuorma-autoihin ja ajettiin kohti lumenkaatopaikkaa.

– Mietin, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Ilmaa kuljettavat! Mäntyjärvi kertoo.

Mäntyjärvi on laskeskellut, että autot kestäisivät jopa nelinkertaisen painon lunta siihen nähden, mitä niiden lavalle tavallisesti mahtuu.

– Jos otat ämpärillisen lunta ja laitat saunanlauteille, niin eihän siitä tule kuin vähän vettä.

 

Mäntyjärvi laittoi aivot raksuttamaan, ja nyt lumenpaalaimen prototyyppi on valmis. Etulastaajaan kiinnitettävä laite toimii hydraulisesti, ja sen avulla kerätyn lumen voi tiivistää paaliksi.

– Ja tähän voi tehdä muottejakin, vaikka lumiukon voi puristaa, Mäntyjärvi sanoo.

Keksijä on hakenut laitteelle patenttia, ja hän uskoo sen kiinnostavan Lapissa monia, niin lumitöiden tekijöitä kuin lumen säilöjiäkin.

– Tämähän säästää rahaa, hän perustelee.

 

Taloutta ja asukaslukua pelastetaan innovaatioilla ja keksinnöillä

Kymenlaakson innovaatioita tarjoavien toimijoiden yhteistyöverkostoa puuhaavat vasemmalta: keksintöasiamies Jukka Antila (Kouvola Innovation Oy), kehitysjohtaja Tuija Arola (Aikuiskoulutus Taitaja), tutkimuspäällikkö Ari Lindeman (Xamk), kasvu- ja kansainvälitysmiskoordinaattori Asko Jaakkola (Kaakkois-Suomen Ely-keskus), puheenjohtaja Markku Merovuo (Kymen Innovaatioyhdistys) ja varapuheenjohtaja Markku Saari (Kymen Innovaatioyhdistys).

Suomalaisen viihteen moniottelija Spede Pasasen muistaa kaikki. Harvempi tuntee hänet vakavasti otettavana keksijänä ja innovaattorina, joka tuotti lähes 50 patenttihakemusta. Niistä 10 hyväksyttiin. Yksi tunnetuimmista on jätepussiteline. Speden pitkäaikainen yhteistyökumppani ja sarjakeksijä Raimo Kaukinen Nastolasta kertoi parivaljakon aikaansaannoksista Kinnon järjestämässä ”Kiinnostavatko keksinnöt”-tapahtumassa Patoklubilla viime viikolla. Tilaisuudessa julkistettiin tämänvuotiset kannus-terahan saajat Kouvolassa ja esiteltiin innovaatiopalveluita tarjoavien toimijoiden yhteistyöverkoston perustamisvaihetta.

Spede-Idea Oy:n innovaatioita tihkuva työpaja sijaitsee edelleen Nastolassa. Yli 40 vuotta innovaatioillaan ja patenteillaan itsensä elättänyt yrittäjä Raimo Kaukinen kertoi, että valtiotieteitä opiskellut Spede oli sisim-missään insinööri, jolle erilaiset pelit ja keksinnöt olivat intohimo jo nuorena. Kinnon keksintöasiamies Jukka Antila haastatteli sarjayrittäjää, jonka työura on muodostunut paljolti yritysten tilaustöistä teknisten tuotantoprosessien kehittämiseksi. Varsinaisia patentteja hänellä on muutama. Kaukinen työskentelee edelleen ja yksin, mutta hänellä on tarvittaessa apunaan eri aloilla toimivien yrittäjien sparrausrinki.

Hän ohjeistaa mielellään yrityksissä työskenteleviä työntekijöitä, joilla on mielessään innovatiivisia ehdotuksia oman työpaikkansa toiminnan kehittämiseksi. Heidän suurin haasteensa on välttää väliportaan pikkupomojen ensimmäinen ja yleisin sana: EI. Koskaan mihinkään kehittämisideaan ei saisi sanoa EI, koska kaikissa uusissa ajatuksissa on aina jotakin kehityskelpoista huomioitavaa. Siksi on parempi työstää ideaa mahdollisimman valmiiksi ennen kuin sitä eteenpäin esittelee.

Toinen sarjakeksijän ohje on, että omaan innovaatioonsa tai keksintöönsä ei saa rakastua. Sitä pitää ensiksi rauhassa kypsytellä ja arvioida kriittisesti tarvittaessa luotettujen sparraajien kanssa. Aina on oltava täysi valmius luopua koko ideasta. Liika kiire ja väkisin punnerrus johtaa yleensä ongelmiin viimeistään siinä vaiheessa kun on jo investoitu ja prototyypit tehty. Uudella 3D-teknologialla valmistetut aidot prototyypit ovat siksi mainio ja edullinen työväline keskijöille. Protojen tulee ehdottomasti olla aina lopullisen tuotteen näköisiä esittelyvaiheessa.

Innovaatiopalveluita tarjoavien yhteistyöverkosto valmisteilla
Kymen Innovaatioyhdistyksen aloitteesta Kouvolan alueelle on syntymässä paikallisista innovaatio-toimijoista koostuva yhteistyöverkosto. Tavoitteena on koko Kymenlaakson kattava sopimuspohjainen verkosto, joka tarjoaisi yksittäisille innovaattoreille ja keksijöille tarjottavan yhteisen ”palveluluukun”. Sitä kautta saisi apua innovaation tai keksinnön eteenpäin jalostamiseen, kuten esimerkiksi idean arviointiin, patentoimiseen, 3D-teknologian käyttämiseen, kaupallistamismahdollisuuksien selvittämiseen, rahoitusmahdollisuuksiin jne. Kymen Innovaatioyhdistyksen varapuheenjohtaja Markku Saari totesi puheenvuorossaan, että maakuntamme toimijoilla on runsaasti palvelukapasiteettia ja erityisosaamista, mutta niillä ei ole tarpeeksi asiakkaita. Innovaattoreiden ja keksijöiden löytäminen olemassa olevien tukipalveluiden ääreen onkin perustettavan yhteistyöverkoston yksi päätehtävistä.

Kouvola Innovation Oy ja sen keksintöasiamies Jukka Antila on urakoinut Kouvolan alueella innovaatioiden ja keksintöjen merkeissä monet vuodet. Hän tuntee tällä hetkellä parhaiten alueen innovaatiopotentiaalin, mikä on hänen mukaansa merkittävästi lisääntynyt alueen paperiteollisuuden vähentymisen takia. Tehtaiden alihankkijayritykset ovat siksi joutuneet etsimään uusia tukijalkoja liiketoiminnalleen, mikä on selvästi lisännyt innovaatioita ja siihen liittyvien tukipalveluiden tarvetta Kouvolassa. Hänen mielestään erityisesti digitaalisuus on auttanut uusissa avauksissa. Kinnossa ollaan tilanteesta innostuneita, mikä useasti merkitsee myös uusien yritysten (startuppien) syntymistä. Siihen vaiheeseen voidaan suunnata myös Kinnon monipuolisia yrityspalveluita.

Aikuiskoulutus TAITAJA Kouvolasta on yksi tässä vaiheessa mukaan lähteneistä verkoston jäsenistä. Kehitysjohtaja Tuija Arola kertoi, että heillä on jo ensimmäinen innovaatioiden edistämisprojekti ”Pöhinä” käynnissä. Tavoitteena on tuottaa koulutuksen avulla innovaatiokykyistä työvoimaa järjestämällä moniammatillisia innovaatiotyöpajoja, innovaatioseminaareja ja innovaatiokilpailun opiskelijoille. Taitaja tarjoaa myös innovaatiopedagogiikkaa kouluttajille muun muassa kehitteillä olevan digitaalisen innovaatiovalmennusohjelman avulla. Taitajassa otetaan mielellään vastaan yritysten ja yksityisten henkilöiden idearaakileita edelleen työstettäväksi esimerkiksi 3D-tulostusteknologian avulla.

Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun tutkimuspäällikkö Ari Lindeman kertoo, että Xamk osallistuu mieluusti tulevan verkoston toimintaan.Xamkin eri materiaalien työstöä ja yhteistä kehittämistä tukevat tuotekehityspajat ovat keksijöiden käytössä. Henkilöt voivat hyödyntää tiloja ja laitteita esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun kurssien kautta. Yritykset voivat sopia tuotekehitystilojen ja –laitteiden hyödyntämisestä räätälöitynä palveluna. Xamk tarjoaa yhdessä Otsakorven säätiön kanssa 1000 euron kokeilurahoitusta henkilöille ja yrityksille minkä tahansa idean kehittämiseen. Haku on auki ja seuraavat hakukierrokset päättyvät helmikuussa ja syyskuussa 2020. Kokeilurahoitusta on tarjolla yhteensä yli 30 000 euroa. Haun tiedot löytyvät osoitteesta www.patteries.com Lisäksi alkuvaiheen yrityksille on Otsakorven säätiön kautta haettavissa jopa 25 000 euroa oman pääomanehtoinen riskisijoitus.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kasvu- ja kansainvälistymiskoordinaattori Asko Jaakkola esitteli Ely-keskuksen mittavaa kattausta yritysten kehittämispalveluista ja tukimahdollisuuksista. Jaakkolan mukaan ELY on tuottanut aivan äskettäin yhdessä Keksintösäätiön kanssa selvityksen Kaakkois-Suomen innovaa-tiopalveluiden nykytilanteesta ja kehitystarpeista. Perusteilla oleva maakunnallinen yhteistyöverkosto on ELY-keskuksen kannalta hyvin toivottava kehittämismalli. Ely-keskuksella on itselläänkin uusia avauksia innovaatioiden edistämiseksi, kuten esimerkiksi asiakkaalle hankittava palvelu, jolla se saa esityksensä ideasta kuntoon. Palvelu voi sisältää: Kiteytetyt ja visualisoidut idea- tai konseptikuvaukset, innovaation markkinakartoituksen ja jatkotoimenpidesuositukset sen pohjalta sekä idean kiinnostavuuden testaamisen kohderyhmässä. Lisäksi ELY pilotoi palvelua, jossa tiimiytetään toimijoita. Tiimin muodostaminen idean ympärille on usein välttämätöntä sen edistämiseksi.

Markku Saari

Suomen unohdettu Edison filmi Kouvolan Radiomuseossa

Kauko-ohjauksella kesälaitumelle

Kymen Sanomat/Ville Vanhala 16.08.2019

Tekovasikan katse on rävähtämätön. 
Kun kotkalainen Markku Vanhala vetää ohjaimen vivusta, Ilmariksi ristitty sonnimulli alkaa vyöryä pyörillään eteenpäin.
Ilmari liukuu pää hieman kenossa ja jalat harallaan pihaniittyä pitkin ja pysähtyy.
Mullin asento ei vaihdu eikä edes
suu aukea, mutta Ilmari ammuu.
Kauko-ohjattavan sonnimullin nimi ei ole sattumalta Ilmari. Kotkan Korkeakoskella sijaitseva Tanula-niminen tila on ollut Vanhalan suvun omistuksessa vuodesta 1722 lähtien.
Ilmari on saanut nimensä minun isäni mukaan, Vanhala kertoo. Ilmari ajautui Kotkaan kymmenkunta vuotta sitten Kokkolan maatalousnäyttelystä, missä vasikka seisoi maitobaarin maskottina.
— Tinkiminen kesti pitkään, mutta kun hinta laski pariin sataan euroon, niin vasikan kaupasta lyötiin kättä päälle, Ilmarin ostanut EevaLiisa Vanhala kertoo.
Hänelle Ilmari ei ole pelkästään pihapiirin koriste, vaan kauko-ohjattava vasikka on hänelle lemmikki, jolle hän myös juttelee.
— Vielä tässä elämänvaiheessa kaupunkilaistyttö sai itselleen vasikan, Eeva-Liisa Vanhala toteaa.
— Lapsenlapset ovat Ilmarista innoissaan ja yrittävät syöttää sille omenoita ja ruohoa.
 Korkeakoskelle kotiutu
essaan Ilmari ei vielä liikkunut.
— Vasikkaa oli varsin raskasta siirtää vetämällä laitumelle ja navettaan, Markku Vanhala muistelee.
Hän alkoi viime syksynä yhdessä kuorokaverinsa Rainer Hilosuon kanssa suunnitella Ilmarille moottoria.
Kesäkuussa Ilmaria ei sitten enää kiskottu laitumelle vaan Ilmari siirtyi pihaniitylle kauko-ohjaimen avulla. Ilmarin akkukäyttöinen ajomoottori on alunperin auton ikkunannostokoneisto. Kääntömoottori on taas tilattu varta vasten Ilmarille Kiinasta. Yhdellä akunlatauksella Ilmari liikkuu yhteensä noin puolen tunnin ajan. Koneisto on kiinni
tetty sonnin takapäähän kytkettyyn lasten polkupyörän etuhaarukkaan.
Kauko-ohjattavan mullin ääntely on äänikortille tallennettua aitoa nuoren sonnin ammumista.
Hilosuon mukaan Ilmarissa olisi vielä jonkin verran kehitettävää.

— Sonnin pitäisi osata myös peruuttaa, ettei se menisi ojaan tai navetalle kulkiessaan päin seiniä.  Ilmarin käyttöönotto ei ole ollut ongelmatonta. Sonnilla eivät pysyneet kettingit päällä ja sulakkeetkin paloivat useamman kerran ennen kuin säädöt saatiin kohdalleen.
Markku Vanhala ja Hilosuo eivät ole vielä vakavissaan hankkimassa Ilmarille kaveria pihalaitumelle.
— Jos siihen projektiin aletaan, niin lähtökohtana on se, että lehmä kävelee omilla jaloillaan eikä pyörien päällä, Hilosuo sanoo.
Korkeakoskella pihalaitumella seissyttä ja liikkunutta Ilmaria on useaan otteeseen erehdytty pitämään oikeana vasikkana.
— Ohi kulkeneet koirien ulkoiluttajat ovat hieman ihmetelleet moottoria sonnin takajalkojen välissä.
Syksyn myötä Ilmarin laidunkausi päättyy ja lasikuiturakenteisesta sonnista otetaan akku irti.
Elleivät Hilosuo ja Markku Vanhala sitten jatka kauko-ohjattavan mullinsa kehitystyötä.
— Ehkä Ilmarille voisi asentaa pyörien paikalle sukset, he tuumivat.

Karhulalainen 05/10.04.2019

Cukca Oy

Me olemme CUKCA


Aloitimme vuoden 2018 lopulla muovittomien, täysin kierrätettävien ja pulpperoituvien kartonkikuppien valmistuksen Kotkassa. Tavoitteenamme on tarjota ympäristöystävällisempi vaihtoehto tavallisille muovipäällysteisille kupeille. Prosessimme täyttävät ISO 9001 ja ISO 22000 standardien vaatimukset. Tekijät kuppien takana: Hannu Hartikainen ja Jarmo Grönroos.

Kymen Sanomat/julkaistu 29.5.2019 13:31Muokattu 29.5.2019 14:59

Kartonkimukit kierrätetään laminaattitarpeiksi Meripäivätapahtumissa

Kotkan Meripäivät, Kotkamills ja Cukca tekevät ympäristöystävällistä yhteistyötä. Kartonkimukien keräyslaatikoita on eri puolilla juhla-aluetta.

Johanna Vehkaluoto

— Vie Kartonkimukit kierrätyslaatikoihin, muistuttavat Maria Huttunen, Anni Salmi, Kari Makkonen, Tiina Salonen ja Hannu Hartikainen.

Kotkan Meripäivät ja Puuvenemessut ottavat tänä kesänä askeleita kohti vastuullisempaa festivaalia yhdessä yhteistyökumppaneidensa Kotkamillsin ja Cukcan kanssa. Meripäiväyleisön käyttöön on tulossa ainakin 100 000 helposti kierrätettävää ja muovitonta mukia, jotka kotkalainen Cukca muotoilee Kotkamillsin tekemästä kartongista.

— Tällä tavalla pääsemme taas askelen verran kohti muovittomampia Meripäiviä, toteaa tapahtumapäällikkö Tiina Salonen.

Keräyslaatikoita eri puolille juhla-aluetta

Kartonkimukit ovat käytössä Kymen Veden vesipisteissä, Lasten Meripäivillä, Puuvenemessuilla, Meripäivien kahviloissa ja ravintoloissa, kaupungin tilaisuuksissa ja konserttien takahuoneissa.

— Käytetyt mukit kerätään kupeille tarkoitettuihin keräyslaatikoihin ja ne jatkavat matkaansa laminaattipaperin raaka-aineeksi takaisin Kotkamillsin tehtaalle. Ne voivat myöhemmin päätyä esimerkiksi pöydän laminaattipinnaksi, kertoo viestintäpäällikkö Anni Salmi Kotkamillsiltä.

— Keräyslaatikoita tulee eri puolille tapahtuma-aluetta, kertoo Salonen.

Kupit ovat biohajoavia, joten ne maatuvat, vaikka niitä eivät kaikki muistaisi keräyslaatikoihin palauttaakaan.

Johanna Vehkaluoto

Cukca on puolessa vuodessa valmistanut miljoona kartonkimukia.

Miljoona kartonkimukia

Cukca sai ensimmäisen kartonkikoneensa marraskuussa ja yrityksessä on sen jälkeen tehty lähemmäs miljoona kuppia.

— Muovittomuus kiinnostaa meitä. Ensi kuun aikana saamme kaksi uutta konetta ja voimme valmistaa myös puolen litran mukeja esimerkiksi olutta varten. Ne voivat olla käytössä ensi vuoden Meripäivillä, toteaa mukeja valmistava Hannu Hartikainen Cukcalta.

Mukeja on jo käytössä Kotkan torikahvilassa ja hotelli Seurahuoneella. Lähiaikoina niitä tulee myyntiin myös paikallisiin marketeihin.

Kotka Mills ja Colombier Finland menestyivät innovaatiokilpailussa

Julkaistu 1.3.2019 11:55 Kymen Sanomat Elina Valtonen

Kotkamills sekä Pyhtäällä toimiva Colombier Finland pääsivät 12 voittajan joukkoon kansainvälisessä innovaatiokilpailussa

Starbucks ja McDonald’s toimivat perustajajäseninä kilpailussa, jolla halutaan kehittää uudenlaisia kertakäyttökuppeja.

Eteläkymenlaaksolaiset yritykset menestyivät kansainvälisessä innovaatiokilpailussa. Nextgen Cup Challenge -kilpailussa etsittiin kierrätettäviä ja biohajoavia kertakäyttökuppeja kylmille ja kuumille juomille. Kilpailuun osallistui 480 tiimia ympäri maailmaa.

Voittajia valittiin 12, joiden joukossa ovat Kotkamills sekä Colombier Finland.

Kotkamills pääsi voittajien joukkoon The Game Changer Cup -nimisellä kartonkikupillaan.

— Kuluttajat ja yritykset etsivät aktiivisesti keinoja kertakäyttömuoviroskan vähentämiseksi. Meidän muoviton, kierrätettävä ja biohajoava suojakerroskartonkimme mahdollistaa muovin korvaamisen esimerkiksi kertakäyttökupeissa, ja on hienoa päästä tekemään yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen isojen brändien kanssa, sanoo Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen.

Kysyntä muovittomille tuotteille on kovaa

Pyhtäällä toimivan Colombier Finlandin menestystä siivitti yhtiön Biobarrier -päällyste.

— Päällysteemme on samankaltainen kuin Kotkamillsin muoviton päällyste, mutta meidän päällystysasemamme eivät ole paperi- tai kartonkikonelinjassa, joten voimme päällystää lähes mitä paperia ja kartonkia tahansa, maajohtaja Carl-Erik Guttormsen yhtiöstä kertoo.

Ero on siinä, että Colombierilla on Pyhtäällä vain päällystysasemia, eli siellä ei itse valmisteta kartonkia tai paperia. Päällystettävä materiaali tulee asiakkailta tai yhtiö voi hankkia sen asiakkaitaan varten. 

— Olemme palveluntuottajia. Myytävät lopputuotteet brändätään asiakkaan nimen alle ja he voivat sitten markkinoida tuotteitaan ympäristöystävällisinä, Guttormsen selittää. 

Pyhtäällä Colombierin tiloissa paperi- ja kartonkirullat saavat muovittoman päällystyksen.

Colombier on kansainvälinen yritys, jolla on toimipisteitä muun muassa Hollannissa, Espanjassa, Saksassa ja Belgiassa. Toistaiseksi päällysteitä tehdään ainoastaan Pyhtäällä, mutta investointi uuteen päällystystehtaaseen on harkinnassa.

— Kysyntä tämänkaltaisille muovittomille tuotteille on valtavan suuri. Meiltä usein kysytään, olemmeko Kotkamillsin kilpailijoita. Sanoisin, että Kotkamillsin menestyminen on meille äärimmäisen tärkeää. Tarvitsemme isoja ja ammattitaitoisia toimijoita lisää. 

Colombierin Pyhtään päällystyskoneen maksimikapasiteetti on 60 000 tonnia vuodessa. 

Kertakäyttökuppien muovia on vaikea kierrättää

Nextgen Cup Challenge -kilpailun taustalla on ajatus siitä, että liian monet kertakäyttökupit päätyvät kaatopaikoille. Tällä hetkellä suurimmassa osassa muovikuppeja on muovikerros, joka estää kuppia vuotamasta.

— Kupin kuidut ja muovi ovat kierrätettävissä ja arvokkaita erikseen, mutta kierrätysjärjestelmien rajoitteet eivät mahdollista kierrätystä helposti. Ruoka-alalla on tehty vuosia töitä kestävämmän ratkaisun löytämiseksi, mutta toistaiseksi kaupallisesti toimivaa ja ruokateollisuuden tarpeita täyttävää ratkaisua ei ole keksitty, kilpailun verkkosivuilla kerrotaan.

Nextgen on globaalien yritysten ja instituutioiden yhteenliittymä, jonka tarkoituksen on edistää uudenlaisten ruokapakkausten suunnittelua, kaupallistamista ja uudelleenkäyttöä. NextGen Cup Challenge -kilpailun perustajayritykset ovat Starbucks ja McDonalds. Kilpailua tukevat myös muun muassa Coca Cola, Nestlé, Wendy´s ja WWF.

Kilpailun voittajille jaetaan osuus 1 miljoonan dollarin palkintorahasta.

EU kieltää muoviset kertakäyttömukit – synnyttää miljoonabisneksen

 

Julkaistu: 21.01.2019 Ilta Sanomat

HAASTATTELU 
Kotkamillsiä johtavan Markku Hämäläisen silmissä siintää maailman parantaminen ja iso bisnes.
EU:n ”pillikielto” eli kertakäyttömuovijätettä rajoittava direktiivi vaikuttaa lähivuosina merkittävästi siihen, millaisista kupeista ja astioista juomamme sekä ruokamme nautimme. Tämä tarkoittaa sääntelyä muun muassa kertakäyttöisille take away -ruokien pakkauksille, juomamukeille, ruokailuvälineille ja -astioille sekä muovikasseille.

Kiellon on määrä astua voimaan EU:ssa vuonna 2021.
Luonnon lisäksi uudistuksessa voivat voittaa muutkin. Yksi heistä on kotkalainen Markku Hämäläinen, joka johtaa Kotkamills-metsäteollisuusyhtiötä. Hän hankki suomalaisen MB-sijoitusrahaston rahoituksen Kotkan paperitehtaan ostamiseen amerikkalaiselta OpenGate Capital -sijoitusrahastolta vuonna 2015.

Hämäläisellä oli kiikarissa perinteisten sahatuotteiden, laminaattipapereiden ja taivekartongin ohella uudenlainen tuote, jonka markkinat saattavat pian olla valtavat: muoviton kertakäyttömuki.

– Idea on useamman vuoden vanha. Silloin, kun tätä lähdettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan ei ollut tietoa, että muovihässäkkä on tätä luokkaa. Ajoitus oli ihan hyvä, Hämäläinen kertoo Taloussanomille.

Kotkamills on markkinoinut muovitonta kuppikartonkiaan kesästä asti, mutta EU:n päätöksen myötä kiinnostus on kasvanut huimasti. Täysin vastaavanlaista tuotetta ei ole markkinoilla tarjolla.

Kuppi valmistetaan pääosin hakkeesta, josta prosessoitu hierre pinnoitetaan kemiallisella sellulla. Kotkamillsin erikoisuus on päällystäminen. Perinteisesti kartonkirullat leikataan ja päällystetään erikseen. Kotkassa kartonkikoneen jatkeena on päällystysyksiköitä, joilla kartonkiin saa seitsemän päällystyskerrosta.

– Se on ainutlaatuista koko maailmassa. Kupissa pysyy jopa mieto alkoholi sisällä, Hämäläinen sanoo.

Kasvu on nopeaa 

Sopimuksissa on jo nimiä alla, mutta toimitusmäärät ovat toistaiseksi pieniä. Lisäksi moni mahdollinen asiakas testaa vielä tuotetta parhaillaan omiin kuppeihinsa, mikä on aikaa vievä prosessi. Hämäläinen uskoo todellisen kasvun alkavan kevään aikana ja muovittoman kartongin valmistuksen nousevan voitolliseksi alkuvuoden aikana.


– Tällä hetkellä valmistusmäärä ei ole tuotannosta, vaan myynnistä kiinni. Ne ovat vielä vaatimattomat, mutta kasvavat joka kuukausi. Kokonaisuutena kartonkikoneemme tekee reilu 1 000 tonnia päivässä. Maksimi on 400 000 tonnia vuodessa. Valtaosa siitä on edelleen taivekartonkia.

– Koko porukka on tehnyt töitä älyttömän hyvin. Kone on lähtenyt käyntiin kuin unelma.

Kuppikartongin myynti näkyy jo selvästi liikevaihtonumeroissa. Kotkamillsin tulosluvut vuodelta 2018 eivät ole vielä julkisia, mutta Hämäläisen mukaan kartongin kasvu on huomattavaa.

Nykyinen päällyste on polymeeriseos, joka sisältää myös hieman uusiutumattomia materiaaleja. Yhtiö työstää parhaillaan uutta puupohjaista päällystettä, joka perustuu sellunkeitossa syntyvän mustalipeän hyödyntämiseen.

– Osa asiakkaista on sitä mieltä, että mitään biopohjaista ei saisi olla mukana, koska pelloilla pitäisi viljellä ruokaa eikä teollisuusraaka-aineita. Toinen puolikas ei halua olla missään tekemisissä uusiutumattomien öljypohjaisten tuotteiden kanssa, Hämäläinen selittää tuotteeseen liittyvää ristiriitaa.

– Kaikkia on hankala palvella samaan aikaan. Mutta puupohjainen ratkaisu on sellainen, josta kukaan tuskin löytää mitään negatiivista. Siinä menee kolmisen vuotta, että tämä on käytössä.

Ekologisempaa, mutta kalliimpaa 

Uudessa tuotteessa on kuitenkin yksi sen yleistymistä hidastava seikka: se on kalliimpaa kuin nykyinen muovipäällyste. 


– Kahvia juovalle kuluttajalle ero näkyy siten, että 3,50 euroa maksava kahvikuppi maksaakin 3,52 euroa, Hämäläinen hahmottaa eroa.

Toimitusmäärien ja kysynnän kasvaessa pinnoitteen hinta laskee, mutta tuskin silti samalle tasolle muovin kanssa. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät ”lattevero” eli muovia sisältävien tuotteiden verottaminen tai se, että kuluttajat maksavat hieman enemmän.

Hämäläinen tarjoaa muovitonta kuppia yksittäisen kuluttajan jokapäiväiseksi ekoteoksi, joka ansaitsisi enemmän julkisuutta.

– Olen vähän ihmetellyt, miten kustannus per kuluttaja -puoleen on kiinnitetty niin vähän huomiota. Nyt olisi kuluttajalle edullinen tapa vaikuttaa ympäristöön tarjolla, yleensä puhutaan vain muovisaasteesta. Yleensä mikä tahansa ympäristöteko on kallis, tämä on halpa, Hämäläinen sanoo.

Hinnat laskevat, kun koko ala lähtee mukaan 

Hämäläisen mukaan Kotkamills ei salaile tekniikoitaan. Volyymien kasvaminen laskisi myös päällystekemikaalin hintaa.

– Meidänkin etumme olisi, että muovittoman barrier-kartongin valmistajia olisi enemmän. Isommat asiakkaat eivät halua olla yhdestä toimittajasta riippuvaisia. Ja jo tällä hetkellä muovittomat barrier-raaka-aineet soveltuvat käytettäviksi nykyisissä muovipäällystyskoneissa.

Haaveissa siintää toisen kartonkikoneen rakentaminen, mahdollisesti Pohjois-Amerikkaan. Kyse olisi 200–400 miljoonan euron sijoituksesta.

Hämäläisen mukaan tulevaisuus näyttää hyvältä. Hän uskoo mukien muovittomuuden olevan lainsäädännön myötä arkipäivää EU:ssa kolmen vuoden sisällä. USA seuraa hiljalleen perässä vihreimmät osavaltiot edellä.

Taloussanomat etsii kiinnostavia yrittäjätarinoita. Jos tunnet mielenkiintoisen yrittäjän, joka on esimerkiksi tehnyt pitkään menestyvää bisnestä, keksinyt erikoisen bisnesidean tai vaikkapa selvinnyt konkurssin partaalta, vinkkaa Taloussanomien toimitukselle: taloussanomat@sanoma.fi. Perustele viestissäsi, miksi juuri häntä kannattaisi haastatella.

 

Kotkamillsin muovittomat paperimukit saivat hyvän vastaanoton EU-parlamentissa

Kymen Sanomat 12.10.2018

 

EU:n tavoitteena on vähentää huomattavasti kertakäyttöisten muovien käyttöä 2030-luvulle tultaessa. Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri emännöi tiistaina EU-parlamentissa Kotkamills Oy:n tilaisuutta, jossa yhtiön toimitusjohtaja Markku Hämäläinen esitteli juuri kertakäyttömuovidirektiivin valiokuntakäsittelyn alla yhtiön täysin kierrätettävää paperimukia.

— Tapasimme tilaisuudessa suomalaisia ja ulkomaalaisia meppejä, heidän avustajiaan ja erilaisten järjestöjen edustajia. Vastaanotto oli erittäin hyvä. Ihmiset olivat positiivisesti yllättyneitä ja ymmärsivät, että meillä on jo olemassa ratkaisu, jonka ansiosta on mahdollista päästä kokonaan eroon muovista. Jotkut olivat jo siitä kuulleetkin, mutta eivät vielä kaikki.

Ligniini avuksi mukien valmistuksessa

Kotkamillsin paperimukeista ei synny lainkaan mikromuovijätettä. Niiden valmistuksessa käytetään puuraaka-aineen lisäksi pieniä määriä joko bioperäisiä tai fossiilisia raaka-aineita. Mukit täyttävät siitä huolimatta valmisteilla olevan kertakäyttömuovidirektiivin asettamat vaatimukset.

Lisäksi yhtiöllä on Hämäläisen mukaan kapasiteettia tuottaa mukeja koko Eurooppaan, kun uudet säädökset muovia sisältävien mukien vähentämisestä astuvat voimaan.

Kotkamills on myös suunnittelemassa uutta tapaa valmistaa paperimukeja.

— Tulevaisuudessa vaihtoehtona on valmistaa paperimukeja ja muita astioita niin, että niiden päällyste on tehty puupohjaisesta aineesta. Ligniinistä on mahdollista tehdä kaikenlaista, toteaa Hämäläinen.

Muovituotteiden käyttö minimiin

Muovien käyttöä koskevan esityksen tavoitteena on muun muassa suoranaisesti kieltää kertakäyttömuovisien vanupuikkojen, ruokailuvälineiden, lautasien, pillien, juomien sekoitustikkujen ja ilmapallojen varsien käyttö. Täyskiellon lisäksi komissio haluaa myös asettaa tavoitteita kulutuksen vähentämisestä tiettyjen tuotteiden osalta, jotka sisältävät muovia.

Viime päivinä valiokunnassa on käyty keskustelua muun muassa siitä, mitä esitys tarkoittaisi paperimukien osalta. Usein unohdetaan, että paperimukit sisältävät pahvin lisäksi myös ohuen muovisen kalvon, joka suojaa kupin sisäpintaa ja hankaloittaa niiden kierrättämistä.

Näyttelijä, joka oli myös keksijä

Kymen Sanomat 19.01.2019:

Näyttelijä Hedy Lamarr (19142000) ei koskaan noussut aivan Hollywoodin ykkösketjuun, mutta hänet tunnettiin aikoinaan varsinkin kauneudestaan. Kerrotaan, että amerikkalaiset naiset marssivat runsain joukoin plastiikkakirurgin vastaanotolle Lamarrin valokuva käsilaukussaan.

Teemalauantain aloittaa dokumenttielokuva
Seksipommi: Hedy Lamarrin tarina (Bombshell: The Hedy Lamarr Story, 2017), joka on toteutettu viihdyttävästi ja kiinnostavasti. Lamarr oli näyttelijätähti, mutta lähinnä hänen sydäntään oli tiede ja keksiminen. Lamarr kehitti muun muassa hajaspektritekniikan, joka on mahdollistanut wifi n ja bluetoothin. Keksinnöllä olisi ollut käyttöä sodassa natseja vastaan, mutta laivasto ei ottanut sitä tosissaan — ennen kuin paljon myöhemmin.


Teemalauantain elokuvana
nähdään tsekkoslovakialais-itävaltalainen intohimodraama Hurmio (Ekstase, 1933). Se oli Hedy Lamarrin läpimurtoelokuva ja pääsylippu Hollywoodiin.

Elokuva aiheutti skandaalin, koska Lamarr juoksee siinä alastomana metsissä ja näyttelee naisen orgasmin. Jälkimmäistä ei oltu valkokankaalla ennen nähty, ja alastomuuskin oli tuolloin hyvin, hyvin harvinaista sekä tabu. Yle Teema & Fem klo 21.35
Teemalauantai:
Hedy Lamarr Yle Teema & Fem klo 21.35
Kauneudestaan tunnettu näyttelijä Hedy Lamarr on illan Teemalauantain tähti.

Maailman ensimmäisen kierrätyslannoitteen valmistus alkaa Kotkassa keväällä — Kehitystyö vei 10 vuotta

Kymen Sanomat, Tiina Katajisto 31.08.2018

Bio A -konseptin keksijä ja yhtiön toimitusjohtaja Jari Järvinen aloitti kehitystyön 10 vuotta sitten. Helmikuussa käynnistyvä tehdas työllistää aluksi kymmenkunta henkilöä, lähivuosina kymmeniä.

Kimmo Seppälä

Bio A:n toimitusjohtaja ja konseptin keksijä Jari Järvinen esittelee kierrätyslannoitetta, jonka teollinen tuotanto alkaa Kotkassa ensi helmikuussa. Järvisen mukaan on tarvittu vuosien ajan valtava määrä työtä, jotta on päästy valmiiseen tuotteeseen.

Kotkalaislähtöinen keksintö, maailman ensimmäinen kierrätyslannoite, muuttui toukokuussa ensimmäisen kerran valmiiksi lannoitteeksi.

Bio A:n toimitusjohtaja ja konseptin keksijä Jari Järvinen kertoo, että koe-erä kylvettiin kesäkuussa Luonnonvarakeskuksen pellolle Jokioisissa, jossa kasvoi kevätvehnää ja -ohraa.

— Pelloilla tehtiin vertailu markkinoiden parhaimpaan kemialliseen lannoitteeseen. Molemmat olivat yhtä tehokkaita, vaikka meidän lannoitteessamme on vähemmän fosforia, Järvinen sanoo.

Lannoitteen koe-erä valmistettiin alan laitoksissa Suomessa. Sunilaan rakenteilla olevaan tehtaaseen koko prosessi tulee samaan tilaan ensimmäistä kertaa. Koeajoja tehdään jo nyt.

Bio A:ssa käytetään raaka-aineina muun muassa paperiteollisuuden ja biokaasulaitosten orgaanista jätettä ja voimalaitosten puhdistettua tuhkaa.

— Koska puolet materiaaleista on kierrätettyjä, tuotteen haitalliset ilmastovaikutukset ovat puolet kemiallisiin lannoitteisiin verrattuna, Järvinen toteaa.

Kemiallisten lannoitteiden tuotanto kuluttaa runsaasti energiaa, lisää hiilidioksidipäästöjä ja niiden käyttö köyhdyttää peltoja, koska ne vähentävät orgaanisen aineksen määrää maaperässä.

Järvinen kertoo Bio A:n lannoitteen sisältävän kalkkia. Kasvin käyttöön vapautuu kaliumia ja fosforia, jota lannoite sisältää puolet vähemmän kemiallisiin lannoitteisiin verrattuna. Näin ollen vesistöönkin päätyy fosforia vähemmän.

Samaan hintaan kuin kemiallista lannoitetta

Suomen pelloille käytetään kaikkiaan 600 000 tonnia lannoitetta vuodessa. Järvisen mukaan Suomessa voitaisiin siirtyä kokonaan kierrätyslannoitteeseen muutaman vuoden kuluttua.

Miksi viljelijä sitten ostaisi kierrätyslannoitetta kemiallisen sijaan? Järvisen mukaan Bio A:n lannoite antaa pelloille samat tarvittavat ravinteet kuin kemiallinenkin lannoite, mutta lisäksi mukana on kalkki, jonka viljelijä saa ilmaiseksi.

Hinnaltaan kierrätyslannoite vastaa kemiallista.

— Silti toiminta kannattaa, koska saamme kolmesta raaka-aineesta kaksi ilmaiseksi.

Hankkeessa on ollut mukana monia suuryhtiöitä, kuten UPM, Stora Enso, Fortum, Neste ja Raisio.

Metsäteollisuutta kierrätyslannoite kiinnostaa, koska sen raaka-aineena käytetään metsäteollisuuden sivujaetta eli prosessista yli jäävää materiaalia, jonka valmistaja joutuu hävittämään. Teollisuus saa säästöjä, kun sen ei tarvitse maksaa sivujakeen hävittämisestä.

Alkuvaiheessa tehdas työllistää vajaat 10 henkilöä. Työntekijöiden rekrytointi alkaa loka—marraskuussa. Haussa on joko opintojen tai töiden kautta osaamisensa saaneita prosessiteollisuuden osaajia. Muutaman vuoden kuluttua tuotantoon tarvitaan kymmeniä henkilöitä.

Järvinen kertoo, että asennustöistä tullaan neuvottelemaan paikallisten yritysten kanssa. Ne ovat etusijalla myös silloin, kun Bio A alkaa laajentaa tuotantoaan.

Ideasta valmiiksi tuotteeksi

Innovaatiosta alkanut pitkä työ on valmistumassa. Bio A:n kierrätyslannoitteen kehitystyö on kestänyt vuosia. Sitkeyttä on tarvittu paitsi kehitystyössä, myös rahoituksen hankkimisessa. Rahoitusta ensimmäisessä vaiheessa on käytössä vajaat 6 miljoonaa euroa, joka on nyt koossa.

Jari Järvinen kuvailee hankkeen markkinoinnissa vaikeinta olleen Suomessa vallitsevan kulttuurin murtaminen. Lannoitteiden tuotanto ja käyttö on vakiintunutta eikä uutta keksintöä ole edes ajateltu.

— Monta kertaa sain kuulla, että jos se olisi noin helppoa, se olisi jo keksitty.

Mitään syytä sille, että kierrätyslannoite keksittiin juuri Kotkassa, ei ole.

— Vastaava olisi voitu tehdä missä tahansa.

Kimmo Seppälä

Kierrätyslannoite on kuivaa raetta.

Matkalla valmiiksi tuotteeksi on ollut monta mutkaa. Järvinen kiittää kehitysyhtiö Cursoria ja sen entistä toimitusjohtajaa Hannu Karavirtaa, joka jaksoi kannustaa.

— Emme luovuttaneet missään kohdassa ja palkintona työstä on tehdas ja investointi Kotkaan, Järvinen toteaa.

Tuotannon alkuun saattamisen kustannukset ovat vajaat 6 miljoonaa euroa. Toiseen vaiheeseen rahoitusta tarvitaan jo 25 miljoonaa euroa. Silloin mukaan tarvitaan rahoittajaa ja yhtiön harkintaa siitä, listautuuko se pörssiin.

Bio A:n pääomistaja on kehitysyhtiö Cursor vajaan 53 prosentin omistuksella. Järvinen itse omistaa yhtiöstä noin 4,5 prosenttia.

Vuosituotanto aluksi 40 000 tonnia

Bio A:n ensimmäisen tehtaan lannoitetuotanto alkaa helmikuussa 2019. Tehdas sijaitsee Sunilassa, entisen Keräyskuidun tiloissa. Paikan valintaan ovat vaikuttaneet riittävän suuri, valmis tila sekä rautatie ja sataman läheisyys.

Tehdas ei aiheuta ympäristöön melua, hajua tai muita päästöjä. Rekkaliikennettä tulee noin kolmen rekan verran päivässä. Tehtaalle haetaan koetoimilupa.

Materiaalista kierrätysmateriaalit, kuten metsäteollisuuden prosesseissa syntyvät tuhka ja liete, tuodaan tehtaalle rekoilla Etelä-Suomen alueelta. Kemiallinen typpiosuus tuodaan junalla Venäjältä.

Ensimmäisessä vaiheessa tehtaan vuosituotanto on 40 000 tonnia ja liikevaihto 10 miljoonaa euroa.

Toisessa vaiheessa parin vuoden sisällä tuotantolinjoja lisätään samaan kiinteistöön ja vuosituotanto nousee 400 000:een tonniin. Liikevaihdon arvioidaan olevan 90 miljoonaa euroa. Mukaan tulee merkittävä biokaasun tuottaja, jonka tehdas kytketään osaksi Bio A:n prosessia. Toiminnasta tehdään YVA eli ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Runtech Systems Oy myytiin yhdysvaltalaiselle Gardner Denverille

Kotkan kirjastoon 3D-tulostimia